Tsamo – Intiaanitytön myyttinen matka

Tsamo

Arvio: 4/5

Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion ensi-iltaelokuva Tsamo sijoittuu 1860-luvulle, jolloin Alaska ja Suomi olivat samaan aikaan osa Venäjän keisarikuntaa. Tlingit-intiaanien Korppiklaaniin kuuluva Tsamo-tyttö syntyy vuonna 1854. Vuonna 1861 Alaskan kuvernöörinä toimivan suomalaismiehen veli (Wilhelm Grotenfelt) ostaa pienen alaskalaisen intiaanitytön ja tuo hänet mukanaan Suomeen.

Samalla alkaa Tsamon (Albina Tologovona) koulutus. Häntä opetetaan uuteen kulttuuriin ja olosuhteisiin sekä Ruotsin kieleen. Tsamon menneisyydestä ja hänen vanhemmistaan on varsin vähän tietoa. Tytön luonnollinen, myyttisyyteen painottuva kulttuuritausta joutuu koetukselle ja samalla alkaa taistelu hänen identiteetistään ja koko kulttuuriperimästään.

Elokuvassa puhutaan ruotsia, suomea ja venäjää ja teos etenee hallitun verkkaisesti kuva-alaan sijoittuvien merkitysten korostuessa. Juuri kuvallisuuden idea on aina kiehtonut Lapsuita ja Lehmuskalliota. Kuvan kyky tallentaa aikaa ja luoda kestoa hetkellisesti ohikiitäviin näkymiin pohjautuu ennen muuta alkuperäiskansojen luontosuhteeseen ja elämän ritualististen tasojen läsnäoloon.

Tsamon pitkät dokumentaariset otokset hahmottavat tytön elintilaa, luovat ajan ja paikan näkymiä. Lapsui ja Lehmuskallio yrittävät tehdä näkymätöntä näkyväksi, saada esiin tajunnan tilaa, ajatuksia ja tunteita sekä eräänlaista ihmisen sisäistä ääntä, joka liittyy taiteen ja runouden kieleen, ihmisyyden arvoihin ja kulttuurin tunnusmerkkeihin.

Teos vaatii katsojaltaan poikkeuksellista keskittyneisyyttä ja sitoutumista kuvien ja äänten välittömään vaikutukseen.

Tässä mielessä Tsamo on oleellinen ja tärkeä jatke Lapsuin ja Lehmuskallion pitkään uraan, jonka ykkösteemana on aina ollut huoli saamelaisten ja Siperian nenetsien sekä Alaskan intiaanien kohtalosta. Korpinpolska (1980), Skierri – vaivaiskoivujen maa (1982), Sininen imettäjä (1985) ja Poron hahmossa pitkin taivaankaarta (1993) olivat Lehmuskallion elokuvia ennen yhteistyötä nenetseihin kuuluvan Anastasia Lapsuin kanssa.

Heidän tekeminään syntyivät sittemmin elokuvat Seitsemän laulua Tundralta (2000), Paimen (2001), Elämän äidit (2002), Jumalan morsian (2003) ja Fata Morgana (2005).

Tsamon kuvaama huoli alkuperäiskansojen tulevaisuudesta on maailmankuva, jonka mukaisesti Lapsui ja Lehmuskallio peilaavat historiallista esittämisen tapaansa, jossa on ainutlaatuinen henki.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Anstasia Lapsui ja Markku Lehmuskallio. Kuvaus: Johannes Lehmuskallio. Rooleissa: Albina Tologovona, Anni-Kristiina Juuso, Ylva Ekblad, Wilhelm Grotenfelt.

Tyylilaji: draama, historia. K7.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.