Tuhoon tuomitut puut ovat saaneet uuden elämän esimerkiksi huonekaluina Höyry-gallerian näyttelyssä

Poltettavaksi tai silputtavaksi tuomittu koivu, kuusi, lehmus, pihlaja, leppä, haapa, mänty ja pihta ovat saaneet uuden elämän Korpilahden Höyry-gallerian näyttelyssä. Puuseppä ja piensahuri Mika Rautasaari hankkii puunsa kaikkialta muualta kuin metsähakkuista. Hänen käsissään esimerkiksi tuulenkaadot, puisto- ja pihapuut, sekä sähkölinjan tieltä kaadetut puut muuttuvat huonekaluksi. Materiaaliksi kelpaa puu lajista riippumatta.

– Ajatuksena on, että huonoja puita tai puulajeja ei ole. Jokaisella lajilla on omat ominaisuutensa ja on kiinnostavaakin kokeilla mihin mikäkin puu sopii.

Rautasaari uskoo ikiaikaiseen tapaan hankkia tarvepuut lähimetsistä eri puulajien ominaisuuksia hyödyntämällä.

– Se on mielekästä ja suorastaan välttämätöntä kun avohakkuiden resurssien ylikulutuksen ja kertakäyttökulttuurin aiheuttamia vahinkoja joskus tulevaisuudessa yritämme korjata.

Koska materiaali on vaihtelevaa, ei Rautasaaren Lähipuu-yrityksen tuotemallistokaan voi nojata suuriin sarjoihin. Galleriassa onkin esillä varsin uniikeilta vaikuttavia kaappeja, pöytä ja jakkaroita.

 

Osa näyttelyn puutöistä on rouheasti veistettyjä, osa silotellumpaa ja melkein käden silitystä kaipaavaa. Sileämpi pinta on 33-vuotiaan Rautasaaren käsialaa, rosoisempi ote näyttelyn toista taiteilijaa, Panu Koskimiestä. Häneltä on esillä vuoristomainen puuveisto, joka odotti haastatteluhetkellä vielä nimeä.

– En käytä töitä tehdessäni juurikaan enää muita työkaluja kuin kirvestä ja moottorisahaa, 55-vuotias Koskimies sanoo.

 

Miehet ovat kumpainenkin käyneet Petäjäveden käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen. Valmistumisten välissä on kymmenen vuotta, mutta miehissä palaa sama rakkaus puuhun. He sanovat suomalaisen metsänjalostuksen olevan yksipuolista. Se keskittyy männyn, kuusen ja koivun kasvatukseen, sillä ne sopivat tasalaatuiseen jalostukseen parhaiten.

 

Höyry-galleriassa on esillä myös Koskimiehen keramiikkaa – kulhoja, joissa väri valuu pohjaan ja muodostaa melkein shamanistisia kuvioita sekä kuppeja, joiden reunoille on noussut perhosmaisia värikenttiä.

– Olen kuvataiteen sekatyömies ja ennen kaikkea kuvanveistäjä. Viime aikoina olen kuitenkin hurahtanut keramiikkaan. Keramiikassa on mukana maalaamisesta puuttuva yllätyksellisyys kun uuni hoitaa työn viimeisen värin poltollaan.

Näyttelyn nimessä Maasta – puusta – tulesta oleva tuli viittaa keramiikan lisäksi puun pintakäsittelyyn. Osa Rautasaaren ja Koskimiehen töistä on nimittäin saanut mustanpuhuvan pinnan polton kautta. Poltto toimii perinteisenä puunsuojana, sillä hiiltynyt pinta estää lahottajasienien pesimisen puuhun.

 

Maasta – puusta – tulesta Höyry-galleriassa 1.9. asti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .