Tummia vesiä ja vastavaloa – Huilisti Aapo Järvinen järjestää kavereidensa kanssa kamarimusiikkifestivaalit kesäkuussa Toivakassa

Huilisti Aapo Järvinen, 25, toimii tällä hetkellä Tampere Filharmonian huiluryhmän vuorottelevana äänenjohtajana. Ennen sitä hän ehti syntyä Jyväskylässä, käydä peruskoulun Suolahdessa, lukion Äänekoskella ja takana ovat myös opinnot Sibelius-Akatemiassa sekä Berliinin Universität der Künste -taidekorkeakoulussa, josta hän valmistui musiikin maisteriksi kesällä 2018.

Huiluopintonsa Järvinen aloitti aikoinaan Ala-Keiteleen musiikkiopistossa Äänekoskella.

– Huilu tuli soittimekseni vähän sattumalta, vaikka toivoinkin parin tuhannen markan poikkihuilua joululahjaksi jo kuusivuotiaana, Järvinen muistelee.

– Olin kauhean pettynyt, kun sain sen sijaan nokkahuilun.

Nokkahuilua ei kuitenkaan kuulla kesäkuussa, kun Järvinen järjestää yhdessä yhdentoista ystävänsä kanssa kolmipäiväisen Toivakan kamarimusiikkifestivaalin kirkossa, seurakuntakodissa ja Toivakkatalossa.

– Monet kaverit ovat perustaneet festareita, ja itsekin olen ajatellut sitä pitkään. Olemme keskustelleet aiheesta jo vuosia pianisti Fanny Söderströmin kanssa.

– Toivakan valitsimme, koska olen viettänyt siellä paljon aikaa isovanhempieni kesämökillä. Myös Toivakan kunta on suhtautunut ideaan innostuneesti.

Mutta ennen kuin matkaamme tulevaisuuteen, palataan vielä hetkiseksi Suolahteen ja Äänekoskelle.

Järvinen aloitti pianonsoiton seitsenvuotiaana, mutta kun hän ei päässyt soittamaan pianoa musiikkiopistoon, vaihtui pääsoittimeksi huilu. Valinta on osoittautunut hyväksi.

– Huilun ääni on minusta edelleen hieno ja kiinnostava, vaikka se on oma instrumentti ja siksi tuttu.

– Huilu on monipuolinen soitin, jolle on sävelletty paljon omaa ohjelmistoa kaikilla aikakausilla. Se on hyvä orkesterisoitin ja toimii hienosti kamarimusiikissa.

Järvinen on keskittynyt klassisen musiikin soittamiseen, mutta huilu taipuu moneen. Se on suosittu soitin esimerkiksi jazzissa.

– Huilu on myös vanha kansanmusiikkisoitin. Taitaa olla rumpujen kanssa vanhin soitin, mitä on olemassa.

– Klassinen musiikki puolestaan on kulkenut suvussa. Täti soittaa Helsingin kaupunginorkesterissa, ja isoisoisä oli Vaasan kaupunginorkesterin sellisti.

Järvisen omat vanhemmat eivät ole muusikoita, mutta hän itse on ollut aina jollain tavoin tietoinen, että nimenomaan klassinen musiikki on hänen juttunsa.

– Musiikkiopistossa soitettiin tietysti kaikenlaista, mutta aika paljon siellä keskityttiin klassisen musiikin repertuaariin ja sen harjoitteluun.

– Vaikka klassista musiikkia soittaakin paljon, löytyy siitä loppumattomasti uutta oppimista ja tekemistä.

Järvinen soittaa Tampere Filharmoniassa määräaikaisena sijaisena, joten ammatillinen tulevaisuus on juuri nyt jossain määrin avoin.

– Jatkossa soitan varmasti kamarimusiikkia, keikkailen muissa orkestereissa ja teen paljon freelance-töitä.

– Kiinnostukseni on nimenomaan orkesteritöissä, joten osallistun koesoittoihin ja haen töitä.

Nyt on kuitenkin aika valmistautua Toivakan kamarimusiikkifestivaaleihin, jotka hän johtaa yhdessä Söderströmin kanssa.

– Keskenämme olemme puhuneet festivaalien järjestämisestä sellaiset viisi-kuusi vuotta ja Toivakan kunnankin kanssa parisen vuotta, Järvinen sanoo.

Järvinen kiittelee, että kavereiden esimerkki festivaalijärjestäjinä on ollut ensikertalaiselle innostavaa.

– Olen ajatellut, että miksei sitä voisi onnistua itsekin – ja tekemällä oppii.

Järvinen on soittanut monilla festivaaleilla, mutta varsinaista festariesikuvaa hänellä ei ole.

– Toivakassa haluamme keskittyä kamarimusiikkiin, eikä ainakaan näillä näkymin ei ole suunnitelmia muuttaa festivaalia monitaiteelliseksi.

– Joka tapauksessa haluamme tehdä tästä perinteen.

Mitä festivaalit sitten tarjoavat?

– Kysyimme soittajilta, mitä he haluavat soittaa ja toteutimme toiveita mahdollisuuksien mukaan.

– Kun niihin yhdistetään omat toiveemme, on tuloksena eräänlainen hittikimara eli tosi hyvää musiikkia pääosin 1800- ja 1900-luvuilta.

– Kokonaisuus on vähän tummasävyinen, mutta vastineeksi on myös kivaa, iloista ja virtuositeettista musiikkia. Välillä käydään tummissa vesissä, sitten on vastavaloa ja muuta kesään sopivaa.

Yksi oleellinen asia on järjestää matalan kynnyksen tapahtuma.

– Kuuntelijoille ei saa syntyä sellaista tunnetta, että pitäisi olla jollain tavalla musiikin asiantuntija.

– Kuka tahansa voi tulla kuuntelemaan ja nauttimaan hyvästä festarifiiliksestä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .