Tuomas Logrén: Yövesi (Sibelius-Akatemia)

Kun hellekesään hakee säestystä, pihtiputaalaislähtöisen Tuomas Logrénin albumi välähtää välittömänä auringon kaverina. Soitetaan bluegrassia tyylin omimmassa nopeassa tempossa monin instrumentein ja sydäntä säväyttävin melodioin. Soundi on kuulas, äänitys selkeä, tunnelma ulkosuvea.

Soiton visuaalinen ilme unelmoi, tuulee, runoilee, tanssii, laukkaa. Logrénin (dobro) ja Petri Hakalan (mandoliini) öisen veden liikkeitä pisaroiden ja laineina liikuttava nimikappale on esimerkki; metsärannan kuvastin, luonnon soitannollinen runonlausunta.

Amerikkalais-irlantilais-skottilaiset perinteet sulavat kotopelimannien maisemaksi ja poljennoksi, suomalaistunteiluksi. Sävellykset (suurin osin) ja sovitukset (kauttaaltaan) ovat omia.

Albumi ei rakennu vain kitaristi Logrénin virtuositeetille. Moni volyymiltaan kuulokuvamaisesti kuin kasautuvina pilvinä voimistuva kappale kumuloi yleistä iloa ja herkkyyttä. Virta ryöpsähtää. Ukkosta purkautuu. Viulun ja haitarin svengi ja kontrabasson rytmi soitintuvat korosteisina ja vaihtelevina Logrénin kielisoitinhelinään. Yonan veikeästi ja Aili Järvelän vetävästi hauskojen ja koskettavien laulutulkintojen seuraa ei vierasta muualta tuttu Aaveratsastajatkaan (Maritta Kuula).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.