Tuomas Timonen – Asetelmia

Mikä tehtävä on sipulilla, joka on asetettu valkoiselle liinalle? Tuomas Timonen saa kolmannessa runoteoksessaan vakiintuneista taidemuodoista paljon irti. Asetelmia on humoristinen piikki konventioiden lihassa.

Silloinkin, kun runot kuvaavat erilaisia asetelmia, ne tarkentuvat kultaisen leikkauksen ulkopuolelle. Tilan valtaa aurinko, jota ei järjestys taltuta, tai puu, joka ei suostu pysymään pöydällä.

Timonen leikittelee muutenkin huomion kohdistamisella. Alaviitteet ilman runoa todentavat tämän tekniikan.

Asetelmiin on sujautettu myös virkamiehen arkipäivää ja hänen salattua yöminäänsä: sellainen elämä vasta surrealistista onkin!

Virkamies tuntee muuttuvansa koiraksi, mutta roolista ei pääse irti. Unettomana yönä voi laskea lampaita, mutta nekin liittyvät työnkuvaan: ”Mikään ei syty, ei sinerrä yössä. / Siksi ensimmäinen lammas hyppää vielä hienosti. / Mutta jo toinen kantaa suussaan / asiakirjapinoa.”

Totunnaisuudet nyrjähtävät sijoiltaan, ja ilkamointi yhdistyy vakaviin kysymyksiin. Taiteen tehtävä ja merkitys joudutaan punnitsemaan uudelleen konkretian edessä. Silloin kysymys on selviytymisestä: ”Tämän pöydän ääressä ei voi syödä. / Tämä kattaus on tehty haaveilijalle.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.