Uhraus - Michael Palmer, Legioonan isku Kolweziin - Kyösti Pietiläinen & Juhan-Ville Kaarnakari

MICHAEL PALMER

Uhraus

Suom. Jorma-Veikko Sappinen.

Gummerus 2007, 431 s.



KYÖSTI PIETILÄINEN & JUHAN-VILLE KAARNAKARI

Legioonan isku Kolweziin

Tammi 2008, 363 s.

Michael Palmerin jännityskirjassa maailman johtavat elinsiirtokirurgit perustavat salaseuran, joka hankkii sisäelimiä ja valitsee ne, joille siirrot kannattaa tehdä. Suuri raha pyörittää toimintaa, ihmisiä siepataan rikkaampien varaosiksi. Joku huomaa, että on menettänyt toisen keuhkonsa, toisen sydän on vaarassa päätyä vieraaseen rintaan.

Leikkaukset hoituvat viidakossa, jossa rikostutkijat taistelevat sekä luontoa että turvamiehiä vastaan. Uhrauksen toiminta on sinänsä menevää, mutta ei niinkään arvoituksellista, kun jutun juju paljastetaan alkusivuilla. Tarinan pohja tosin ontuu pahasti. Sattumilla on suuri osuus juonen kehittelyssä eikä huippulääkäreiden kansainvälinen salaseura vakuuta erityisellä uskottavuudella.

Vipinää viidakossa riittää myös kirjassa Legioonan isku Kolweziin. Ranskan muukalaislegioonan 2. Laskuvarjorykmentti lennätettiin Kongoon, jonne kansanarmeija Katangan Tiikerit hyökkäsi vuonna 1978 Sambian rajan yli tehdäkseen maakunnasta itsenäisen valtion. He ryöstivät, tappoivat ja raiskasivat sattumanvaraisesti siviilejä, ja presidentti Mobutu vetosi länsivaltoihin saadakseen sotilaallista apua.

Tuossa apujoukossa oli mukana suomalainen ylikorpraali Peters, ja kirja kertoo paljolti juuri hänen tehokkuudestaan. Sotilaat siirtyvät paikasta toiseen ja kylien vapautukset toistuvat samanlaisina tappokuvauksina. Sitten juodaan kahvia ja poltetaan Gauloises-savukkeita.

Kapinallisia kutsutaan mutakuonoiksi ja kusipäätiikereiksi, joista tehdään jauhelihaa konepistoolilla ja käsikranaateilla. Miehekäs uho lähenee moukkamaisuutta tyyliin: "Mannerheim oli kova äijä. Se löi venäläiset divisioonat, eikä ole ryssiä sen jälkeen näkynyt. Taisivat ottaa opikseen, ettei paskajoukolla pystytä voittamaan hyvin motivoitunutta armeijaa."

Kirja ei ota kantaa siihen ryöstöpolitiikkaan, jota entinen emämaa Belgia siirtomaassaan harjoitti.

PENTTI PESÄ