Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset - Panu Rajala

PANU RAJALA Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset. WSOY 2008, 832 s.

Opis-kelija Panu Rajala sai 1970-luvulla mielenkiintoisen työtehtävän, puhtaaksikirjoittaa satoja sivuja kirjallisuudentutkijoiden akateemikko Mika Waltarille tekemiä haastatteluja. Kuuluisa kirjailija osoittautui ystävälliseksi mieheksi, joka järjesti lisätöitäkin nauhojen purkamisen loputtua. Tästä henkilökohtaisesta yhteydestä lähti Rajalan työ Waltarin parissa.

Unio Mystican aineistona ovat ennen kaikkea Waltarin haastattelut 1970-luvulta, mikä tarkoittaa, että kirjassa seurataan varsin pitkälti vanhan kirjailijan omia tulkintoja elämästään. Toisena merkittävänä lähteenä ovat Waltarin kirjeet ystävälleen, nuoruutensa isähahmolle Jalo Sihtolalle.

Kirjeenvaihto kesti 1920-luvulta Sihtolan kuolemaan asti 1969. Kirjeissä, joita ei ole julkaistu, kirjailija käy läpi elämäänsä hyvinkin avomielisesti, avioliiton ulkopuoliset suhteet mukaan lukien.

Työtä siviilissä ja sodassa

Waltarin noususta nuorena menestyskirjailijaksi Rajala ei tuo paljon uutta tietoa. Kirjailijan uraa leimasi tällöin "Suuri kirjallisuustaistelu", jossa hän hyökkäsi 1930-luvulla arvostelijoitaan vastaan väittäen näiden suosivan Moskovasta rahoitettua vasemmistoa. Luultavasti harva historiantutkija on Rajalan kanssa samaa mieltä siitä, että kyseessä ei ollut liioittelu, vaan "ajan liikahduksista hyvin perillä olevan kansalaisen" kannanotto.

Sotavuodet Waltari toimi Valtion tiedotuslaitoksen palveluksessa. Kirjailijan valtava työmäärä, enemmän kuin vaadittiinkaan, tulee teoksessa hyvin esiin. Useamman tietokirjan lisäksi Waltari teki Rajalan mukaan varmasti lähes tuhat artikkelia, joiden lisäksi siviilitöinä valmistui muutama romaani ja elokuvakäsikirjoitus, tunnetuimpana Kulkurin valssi.

Sotavuosien rasitus vei myös kirjailijan ensimmäisen kerran mielisairaalahoitoon. Myöhemmin hoidoista tuli suurimpien menestyksen vuosien aikana toistuvia.

Arvoitukseksi jäävä kirjailija

Sotaa edeltänyt kirjoituspaikka oli ollut mökki Saimaan kanavan Sulosaaressa. Sodan vuoksi Waltari joutui kesämökkievakoksi Hartolaan, jossa suurin menestysteos Sinuhe egyptiläinen syntyi 1945. Tässä yhteydessä Rajala nostaa esiin nuoren naisen, Helena Kankaan (myöhemmin Leena Ilmari), johon Waltari oli rakastunut teosta kirjoittaessaan.

Kirjailijalle kehittyi käsitys, että inspiraatio vaati rakastumista ja jatkossa suurten historiallisten romaanien yhteydessä suhteet tulivat tavallisiksi. Näitä rakastumisia, ja sitä etenivätkö ne siihen, mitä Rajala nimittää "miehen ja naisen suhteen huippukohdaksi", elämäkerturi pohtii paljonkin.

Sukupuoliyhteyden sijasta teoksen nimi viittaa kuitenkin yhteyteen Jumalan ja ihmisen välillä, jota kirjoittajan mukaan Waltari tavoitteli. Tästä kaipuusta teos tarjoaa lähinnä välähdyksiä.

Teoksen päähenkilö jää ylipäänsä yhä salaisuudeksi, niin alastomana kuin haastattelujen pohjalta Rajala Waltarin tuo lukijoilleen naissuhteissaan ja ajoittaisissa sekavuustiloissaan. Näissäkin kirjailijasta huolehti vaimo Marjatta yli neljän vuosikymmenen ajan. Teoksen toteamus, että avioliitto oli "vapaamielinen", ei riitä selittämään suhdetta, jonka päättyminen vaimon kuolemaan johti kirjailijan eristäytymiseen viimeisenä elinvuotenaan.

Rajaukselle tarvetta

Kokonaisuudessaan teos kattaa jättimäisen tuotannon niin laajasti kuin on mahdollista. Lopun henkilö- ja teoshakemistot ovat laajoja.

Kattavuus tuo myös mukaan omat heikkoutensa. Tyylillisesti siirtyminen suoraan vaikkapa viiltävän omaelämäkerrallisesta pienoisromaanista Koiranheisipuu käsittelemään huolettomia Palmu-elokuvia on turhan raju.

Uuden tiedon ja tulkinnan kannalta Rajalan nopeus tuntuu myös liialliselta. Monessa kohdassa toivoisi kirjoittajan pysähtyvän pohtimaan, eikä vain kirjaamaan rajallisista lähteistä saatuja tietoja. Vaikkapa sitä, mitä merkityksiä teoksessa esiin nousevalla sotavuosien uhrimielellä oli Waltarilla, joka kuitenkin omien sanojensakin mukaan "vain kirjoitti" toisten kaatuessa rintamalla.

Vaikka teos ei näin nousekaan yli osiensa summan, myönteisessä mielessä se jättää kullekin lukijalle mahdollisuuden tehdä omat kokonaistulkintansa kirjailijasta.

JUHA JÄRVELÄ Kirjoittaja tekee Jyväskylän yliopistossa Suomen historian väitöskirjaa Mika Waltarin teksteistä 1920-1930-luvuilla.