Urkulevy etsii suuntaa

Kalevi Kiviniemi, urut.

Säveltäjä Aulis Sallisen kanssa viime vuosina yhteistyötä tehnyt urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi on vastikään levyttänyt Sallisen kaikki soolourkuteokset. Neljän teoksen kokonaiskesto on tosin vain noin 37 minuuttia, joten täytteeksi Kiviniemi on valinnut levyn alkuun Oskar Merikannolta urkuklassikon Passacaglian ja aiemmin levyttämättömän Surumarssin Zachris Topeliuksen kuoleman johdosta, sekä Sibeliukselta myöhäistuotannon sisarteokset Intradan ja Surusoiton.

Passacaglia ei sävellyksellisestä tyylikkyydestään huolimatta avaa levyä herättelevästi. Surumarssi on heti kiintoisampi tapaus yllättävän tunnelmanvaihdoksensa vuoksi: teoksen loppupuoli on pehmeän lyyrinen, jopa näyttämömusiikkia muistuttava.

Sibeliuksen kappaleet ovat puolestaan sävellyksellisesti levyn kiinnostavinta sisältöä ja etenkin Surusoitto yllättää raikkailla harmonioillaan.

Valitettavasti Sallisen urkuteokset jäävät kellumaan limboon: mitään karvoja nostattavaa uutuutta niistä ei löydy, muttei myöskään kuulijalle suotuisaa draamallista seurattavuutta. Varsinkin Variazioni per organo ja Preludes and Fugues ovat raskassoutuisia, Kolme adagiota taas unohtuu nopeasti kuuntelun jälkeen.

Varhaisempi Chaconne sen sijaan havahduttaa suotuisasti kiinnostavalla puolivälin käänteellään. Tuotannollisesti kokonaisuus olisi voinut olla paljon hiotumpi ja harkitumpi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.