Urpo Ihalainen – Naisten vuoro

Sumeilemattomalla tyylillä kirjoittavan Urpo Ihalaisen tarinoissa on vetoa, jossa sukupuolisuuteen ja alkoholinkäyttöön liittyvä ronskius alkaa toistuessaan saada itsetarkoituksellisia piirteitä. Uskollisuus kerrontatavalle toki myös palkitaan.

Ihalainen puhuu ihmisen hienostelemattomasta itsekeskeisyydestä suorin ja kansanomaisin ilmaisuin. Hän onnistuu luomaan karkeita, yleensä ironian sävyttämiä ihmiskohtaloita, joissa riittää surkeutta, mutta joissa ei liikaa katkeroiduta.

Tyypillistä on, että muuan kirjan naisista sanelee sairasvuoteellaan toimittajalle elämäntarinansa. Surkuttelemattoman muistokirjoituksen tapaisia ovat jutuista monet.

”Lähtötilanne ratkaisee, miten elämä itse kunkin kohdalla alkaa latuaan kulkea”, kertoja aloittaa kokoelman.

Varhaisimmat kosketukset vastakkaiseen sukupuoleen, kuten myös rahaan ja viinaan selittävät paljon sitä, mitä tuleman pitää, vaikka myös yllätykset kuuluvat asiaan. Psykologisoimatta Ihalainen eräänlaisella jokapäiväisyyksien ”murteella” tuo ilmi, että sosiaalinen ja seksuaalinen päteminen ja yleisesti ottaen mukavalta tuntuva elämä vaikuttavat hetkellisiin ratkaisuihin ja nämä määräävät seuraavia vuosia.

Ihalainen ei ole ihmiskuvallisten vivahteiden hioja. Kertomuksissa naidaan satunnaisesti tai vihille asti mutkittelematta, liikoja kyselemättä ja usein dramaattisin, mutta sellaisena yksiviivaisesti kuvitetuin seuraamuksin.

Naisten hyödyn- ja nautinnontavoittelu rinnastuu mielenlaatuun, joka yleisemmin tavataan yhdistää maskuliinisuuteen kuuluvaksi. Naisten aiheet ja tapaukset ovat lähes samoja, joista miehet kaskunomaisen ja kaksimielisen rehvastelevasti kertovat porukoissaan.

Vaihdetaan paria, syntyy lapsia, erotaan, vaihdetaan taas paria ja monesti juopottelun lohduttamana torjutaan ikääntymistä. Tarinoiden vuosijana ulottuu 1950-luvulta nykypäiviin.

Kirjoittaja tuo esiin moraalikäsityksissä ja -tavoissa tapahtuneita muutoksia osoittaen, että tavat ja niiden aiheuttajat ovat aika samat, vaikka käsitykset vaihtuvat. Pieniä ihmisiä ohjailevat yhtäläiset viihtymisenhakuiset perusjuonteet.

Sujuva jutun- ja pakinanomaisuus tekee kuvauksista lennokkaita. Oman elämänsä muurahaisten tulkkina Ihalainen on pureva, mutta lajiaan mehevä ja ainakin osittain myös hyväntahtoinen kertoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.