Urpo Ihalainen - Pystylasti

Urpo Ihalaisen Pystylasti on kokoelma ammattikuskien tarinoita. Lyhytproosassa linja-autonkuljettajat, taksikuskit, meijeriautonkuljettajat ja rekkakuskit kertovat työstään ja elämästään.

Jos Ihalaiseen on uskomista, niin kovin kiimaisia kuskeja on Keski-Suomen teillä liikennöinyt. Ellei mielessä ole se, niin on se toinen, eli kertomukset pyörivät viinan ja naisten ympärillä.

Kuskit ovat melkoisia lentojätkiä, aikansa tukkilaisia, jotka käyvät lämmittelemässä kylän tyttöjä, jatkoseuraamuksia kammoksuen.

Kirjailija on itse ajanut yli 30 vuotta linja-autoa ja varmasti monet jutut kuullut taukotuvissa, joten voi olettaa, että puhtaasta fiktiosta ei liene kyse.

Totta tai ei, ote on suoraviivainen, kerrontateknistä kikkailua vieroksuva. Jutun kerrontaa ei keskeytetä pidemmillä henkilöiden tai ympäristön kuvailuilla. Postmodernista taiteesta ei Ihalaista voi syyttää.

Yhtenäistä juonta ei ole, mutta tarinat keskittyvät sotien jälkeisestä ajasta 1960-luvulle. Huoltoaseman baarien ja sorateiden Suomi oli karskimpi ja kotikutoisempi, eikä tehokkuusajattelu ollut vielä yltänyt korpitaipaleille.

Pihtiputaalta kotoisin oleva Ihalainen on julkaissut tätä ennen muutaman omakustanteen. Pystylastille ei varmasti ole ollut helppo löytää kaupallista kustantajaa, koska sen tapaista ukkojen tarinointikirjallisuutta ei enää juuri julkaista.

Ivan Rotta & Co:n tyyppiset nyrkkipajat tarjoavat väylän kansanomaisille kertojille, joihin Ihalainen ehdottomasti lukeutuu, ja joita maassamme riittää. Suur-ten kustantajien seula on tiukka, eivätkä epämuodikkaat aiheet tai käsittelytavat kiinnosta kustannustoimittajia.

Kirjan tarinat lukee nopeasti, ja ehkä ne naurattavat juuri muita kuskeja, jotka ehtivät lukaista jutun loppuun ennen seuraavaa ajoa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.