Uusi kubismi – Mikko Ijäs, Liisa Lounila ja Sami Lukkarinen

Uusi kubismi -näyttelyn seinäteksteissä kerrotaan havainnon, näkemisen ja taiteen historiaa. Tämä taidehistorian pikakurssi kertoo, että kubismi on maailman esittämistä sellaisena kuin se koetaan (ei sellaisena, kuin me maailman näemme).

Mikko Ijäksen, Liisa Lounilan ja Sami Lukkarisen teokset tuntuvat kuitenkin kertovan nimenomaan maailman näkemisestä. Sami Lukkarinen maalaa ihmisiä pikseleinä, enkä voi olla ajattelematta, että vaikka me näemme pikseleitä kaiken päivää, me kai sentään osaamme vielä kokea toisemme ehjinä. Teoksiin syventyminen kuitenkin muistuttaa, ettei maailmaa voi pelkästään nähdä – kokemus tulee mukaan vaikka väkisin.

Ijäs on tuonut piirtämisprosessin museoon tekemällä iPad-piirroksistaan videoita. Nopeutettu piirtäminen on kaaosta, josta toisinaan puhkeaa täydellisiä kuvia. Tekijän poistaminen toimii – pelkkä kädenjälki (sekin tässä tapauksessa iPad-laitteen tuottama viiva) jää jäljelle. Videosta tulee mieleen kubismin edelläkävijä Picasso, joka maalasi kameralle läpinäkyvän maalauspohjan läpi. IPadilla maalaaminen saa miettimään lopputuloksen aitoutta: näyttääkö koneella tehty kuva keinotekoisemmalta kuin siveltimellä?

Ijäs on tulostanut tietokonepiirroksiaan suurille kankaille. Niissä on villit värit, ihan kuin näytön valo olisi tallentunut kuviin. Kuvista löytyy tuttu kokemus: niiden katselemisesta tulee samalla tavalla paha olo kuin liian kirkkaan tietokoneennäytön tuijottamisesta.

Neliönmuotoiset pikselit Lukkarisen maalauksissa pyrkivät nekin jollakin tavalla poistamaan kuvasta tekijän. Kiinnostavimpia siksi ovatkin ne pikselit, jotka eivät ole täydellisiä, vaan vierustovereitaan suurempia tai vähän eri muotoisia kuin muut.

Maalausten katsominen läheltä paljastaa tekijän kädenjäljen. Kuva-aihe sen sijaan paljastuu vasta kaukaa – se, mikä näytti vain suurilta neliöitä, täyttyy vivahteista ja yksityiskohdista, kun kuvaa katsoo riittävän matkan päästä.

Liisa Lounila sumentaa pysäytys- ja liikkuvan kuvan eroa. Videoteoksessa Popcorn kuva liikkuu, mutta ihmiset kuvassa eivät. Mustavalkoinen, nykivä video on kuin kärpäsen kokemus ihmisten hitaasta todellisuudesta. Mikään ei tunnu muuttuvan, popcornitkin pysyvät ilmassa niin kauan, että niiden välistä voi pujotella.

Nimenä Uusi kubismi on niin vahva, että näyttelyn seinätekstit tuntuvat tuttuine esimerkkeineen vanhanaikaisilta ja tavallisilta. Jos taide ottaa uuden suunnan, siitä voisi yrittää kirjoittaakin rohkeasti uudella tavalla.

Taidemuseo on avoinna ti–su kello 11–18.