Väsynyt leijona ja tiikerikakku

Teatteri

J + J Teatteri

Kuolema korjaa univelat

Esitys Jämsänkoskella 26.2.2012

Minna Puolannon kirjoittama Kuolema korjaa univelat on realistinen kuvaus äidistä, ei saa yöllä nukuttua, kun huoli nukkuvista tai kesken unien heränneistä pienokaisista valvottaa, kun mies kaipaa aviollisten velvollisuuksien täyttämistä tai kun kellon viisarit armottomasti osoittavat heräämisajan lähestymistä.

Uupumus on yksi Jukka Salmelan ohjaaman esityksen pääaiheista, toinen on velvollisuudentunto. Monologin äiti (Kaisa Mäkinen) haluaa täyttää ne ihanteet, joita jokainen kasvattajan opas tai neuvolantäti kyltymättä viljelevät. Mutta kun ehdotukset muuttuvat vaatimuksiksi, joita arjessa ei tavoita parhaalla tahdollakaan, edessä on masennus.

Tämä äiti saa elää väkivallatonta perhe-elämää, mutta tuntee itsensä yksinäiseksi. Aikuisten ystävien seura, silloin kun sitä edes kännykällä saa, valuu arjen keskeytysten puristuksessa pelkäksi pinnalliseksi jorinaksi arjen puuhista ja lasten touhuista.

Puolannon teksti on hyvin todentuntuinen. Moni äiti samastuu niihin tunnelmiin, joita tunnin mittaisessa esityksessä läpikäydään. Kokemus voi olla puhdistava ja lohduttava: saman ovat kokeneet toisetkin, myös menneet sukupolvet. Äitiys on paitsi unelma myös suuri haaste ja liian suuri vaade, jos sen joutuu läpikäymään yksin ilman tukea ja toisten aikuisten läsnäoloa.

Kaisa Mäkinen esittää roolin sisäistyneesti. Hän seisoo repliikkien takana uskottavasti ja luo naisen vaihtelevat tunneskaalat onnellisuudesta, ahdistuksesta, katumuksesta, epätoivosta... näyttämölle pingottamatta. Monologi ei ole helppo taidemuoto esittäjälleen, mutta Mäkisessä löytyy sen toteuttamiseen tarvittavaa ilmaisullista kypsyyttä.

Jukka Salmelan ohjaus värittää esitystä äänitehosteilla, muutamalla valoefektillä sekä pantomiimilla, mikä on esityksen heikoin lenkki. Ehkä tyylitellympi elekieli toisi lisämerkitystä; pelkkä ääninauhan toimintojen esittäminen vaikuttaa tyhjältä. Myös käsikirjoitukselle tekisi hyvää sisäisten tuntojen purkaminen, irtaantuminen ajasta ja paikasta, siirtyminen hetkellisesti puhtaasti sielunmaiseman keskelle.

Jorma Pollari

Käsikirjoitus Minna Puolanto. Ohjaus Jukka Salmela. Äänet Reijo Kokkonen. Teklniikka Jon Pettersson, Eemil Huikuri. Roolissa Kaisa Mäkinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.