Valtion kääntäjäpalkinnon saanut Birgita Bonde Hansen on huolestunut: suomalaiset kirjat eivät enää kiinnosta tanskalaisia

Birgita Bonde Hansen vastaanotti aiemmin tällä viikolla valtion 15 000 euron ulkomaisen kääntäjäpalkinnon. Hän on tanskantanut kahdeksassa vuodessa noin 40 suomalaista kaunokirjaa ja tukun näytelmiä. Listalla on vaikuttava määrä bestsellereitä, muun muassa Sofi Oksasen, Kari Hotakaisen, Katja Ketun ja Rosa Liksomin tuotantoa.

Kööpenhaminassa kasvanut Bonde Hansen asuu Rovaniemellä, ja saapuu haastatteluun suoraan yöjunalta.

”Mie” ja ”sie” ovat jo asettuneet luontevasti osaksi puheenpartta, mutta lappilaista Bonde Hansenista tulee tuskin koskaan.

– Olen tanskalainen enkä muuksi muutu. Ilmeisesti meitä on Rovaniemellä yksi toinenkin, mutta en tunne häntä, Bonde Hansen kertoo.

Bonde Hansenin (s. 1977) vei Lappiin se tavallinen tarina: löytyi mukava suomalainen mies. Kun muuttokuorma pohjoiseen lähti, Bonde Hansen odotti pariskunnan esikoispoikaa, joka on nyt viisivuotias.

Bonde Hansenin suhde Lappiin ei ole aivan ongelmaton. Hän sanoo kyllä pitävänsä kovasti hiihtämisestä ja talvesta, mutta uran kannalta pohjoisessa asuminen ei ole hyväksi.

– Verkostot, suku ja kohdekieli ovat muualla. Pitäisi asua mieluummin Kööpenhaminassa tai vaikka Tallinnassa, myös virosta kääntävä Bonde Hansen sanoo.

Tanskalainen syttyi suomen kielelle jo lapsena, jolloin hänen perheellään oli tapana matkustella pitkin poikin Pohjoismaita ja Baltiaa. Viisivuotiaana Birgita ilmoitti haluavansa saamelaiseksi, ja peruskoulun jälkeen hän vietti vuoden vaihto-oppilaana Virossa. Kun tuli aika valita opiskeluala, Bonde Hansen päätyi Kööpenhaminan yliopistoon lukemaan suomea.

Vuonna 2006 Bonde Hansen tanskansi Juha Jokelan Mobile Horror -näytelmän osana opintojaan. Valmistumisen jälkeen seurasi kuitenkin vielä muutaman vuoden syrjähyppy kehitystehtäviin Danske Bankiin.

– Pitkään lähes kaikista suomalaisten kirjojen tanskannoksista vastannut Helena Idström tarjosi minulle vuonna 2010 käännettäväksi Hanna Marjut Marttilan kirjaa. Sen jälkeen hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle ja antoi nimeni kaikille tanskalaiskustantamoille. Käännöstöitä alkoi olla sen jälkeen nopeasti niin paljon, että päivätyöt oli pakko jättää. Niin minusta tehtiin kääntäjä.

Bonde Hansen aloitti kääntäjänuransa suoraan huipulta, sillä suomalainen proosa oli viisi vuotta sitten Tanskassa kovassa nosteessa. Hän muistelee, että parhaimmillaan Sofi Oksasen Puhdistus ja Stalinin lehmät olivat Tanskassa yhtä aikaa myydyimpien kirjojen top 10 -listalla.

Oksasen jälkeen oudosta suomalaisesta huumorista, sisusta ja pohjoisesta synkistelystä yritettiin paketoida vientituotetta. Alkuun se näyttikin onnistuvan hyvin. Esimerkiksi Kari Hotakaisen vino maailmankatsomus tuntui puhuttelevan tanskalaisia.

Viime vuosina Bonde Hansenin saamien työtarjousten määrä on kuitenkin romahtanut; edes Hotakaisen huippusuosittu Räikkös-kirja ei ole herättänyt kiinnostusta.

Tänä vuonna Bonde Hansen on kääntänyt suomesta vain Rosa Liksomin Everstinnan ja yhden näytelmän, kun huippuvuonna 2015 valmistui seitsemän käännöstä. Vaikka kyse voi olla myös luontaisesta aaltoliikkeestä, Bonde Hansen myöntää olevansa huolestunut.

– Tuntuu, että suomalaisuus on Tanskassa nyt nähty ja koettu. Ilman Filin (kirjallisuuden vientikeskus) rahallista tukea sinne ei menisi varmaan enää juuri mitään.

Bonde Hansen kiittelee onneaan, sillä häntä työllistävät yhä virolaisten kirjojen käännökset. Siinä riittää työsarkaa, sillä Virosta ei ole aiemmin käännetty tanskaksi juuri mitään. Mutta millä Suomi voittaisi tanskalaisten sydämet taas puolelleen?

– En osaa sanoa, sillä minähän en asu siellä. Laadukkaita tv-sarjoja he näyttävät ainakin itse tekevän jatkuvasti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .