Vanhasta menopelistä uusi ja kiiltävä – asioiden rakentelijaksi itseään kutsuvan Simo Peterin näyttelyyn Höyry-galleriaan kannattaa ottaa pyöräilykypärä mukaan

Harvassa ovat ne juttukeikat, joilla toimittaja voi hypätä metson selkään ja ratsastaa pitkin Päijänteen rantaa. Sanottakoon vaikka, että tällaista ei ole eteen ennen tullut. Jyväskyläläinen valokuvaaja-taiteilija Simo Peteri nostaa Höyry-gallerian kesätilasta pihalle Metsoksi ristimänsä ajopelin ja kehottaa toimittajaa ajamaan lenkin. Metsäkanalinnun kyyti on tasaista, mutta ylämäet tuntuvat takakenoisessa ajoasennossa nopeasti reisissä.

Kaikki alkoi palokärjestä. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian valokuvauksen opettajana työskentelevä Peteri sai muokattavakseen siskonsa vanhan, punaisen pyörän. Kun pyörän uusi muoto alkoi hahmottua, hän näki siinä uudenlaista vauhtia ja uhmakkuuttakin; se oli kuin uuteen kiitoon noussut palokärki. Sitten syntyivät muun muassa lokki, kuikka, keltasirkku ja kerttunen.

Pöllön kohdalla on ilmeistä, että teema tulee etulampuista, jotka muistuttavat ammollaan olevia pöllön silmiä. Monen muun pyörän kohdalla viite on hienovaraisempi. Esimerkiksi metsossa kyse ei ole niinkään ulkonäöstä vaan asenteesta.

– Metsossa ajoasento on vähän pöyhkeilevä ja ylpeän kruisaileva. Se on melkeinpä koppava fillari. Palokärkeä taas ei voi edes ajaa hiljaa, Peteri sanoo.

Ehkä yllättäen Peteri ei ole itse himopyöräilijä tai edes lintubongari. Hän sanoo olevansa ennen kaikkea asioiden rakentelija ja luova näpertelijä. Tämä kulkee kuulemma suvussa jo useammassa polvessa.

Höyry-gallerian lintuparvi koostuu vanhoista pyöristä, klassikoista sekä tavallisen kansan pyöristä 1960–90-luvuilta. Kun Peteri hiekkapuhaltaa rungot, pulverimaalaa ne ja muokkaa omanlaisikseen, kokee ruosteinen ja rupsahtanut fillari melkoisen metamorfoosin. Hän ei lähde hakemaan tietyn linnun ulkomuotoa muokatessaan polkupyörää, vaan runko saa puhua ja mielikuvitus viedä mennessään.

 

Peteri painottaa, että kyse ei ole entisöinnistä. Ei, vaikka yhteensopivuussyistä osat usein ovatkin pyörämallin originaaleja. Nykypyöriin löytää helposti osia mistä tahansa varaosia myyvästä liikkeestä, mutta vanhojen fillarien kanssa osia saa usein metsästää Euroopan markkinoiltakin.

Peterin tarkoituksena on ennen kaikkea antaa menopeleille uusi, kierrätetty elämä.

– Näillä on ekologinen teemansakin, vaikka en lähtenytkään näitä sillä mielellä tekemään. Kierrätyksellä tarkoitetaan usein materiaalin palauttamista alkuperäiseksi rouhimalla se pieniksi paloiksi tai sitä, että käytetään jotain vähän nuhjuista ja vanhaa. Tässä ajatus on päinvastainen. Olen kierrättänyt tekemällä vanhasta uutta ja kiiltävää: tuonut pyörät takaisin tyylikkäinä ja uusina yksilöinä.

Peteristä tuntuu myös hyvältä viestittää ihmisille, että se vajan nurkassa seisova romu voisi näyttää toisenlaiseltakin, jos sille antaisi aikaa ja rakkautta.

Valtaosa Höyry-gallerian kesätilan pyöristä on näyttelykävijöiden ajettavissa ja osa myös ostettavissa. Korpilahden satamaan kannattaa siis suunnata pyöräilykypärän kanssa.

Toimittaja kokeilee lopuksi vielä kerttusella ajoa. Kyyti ei ole ihan metson lailla rehentelevää, mutta kyllä tämän varpuslintuihin kuuluvan siivekkäänkin kaimalla matka taittuu.

ReCykles -pyörien uusi sielu näyttely Korpilahden Höyry-galleriassa 26.6. asti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .