Varjojen kaupungit: Luukaupunki

Cassandra Claren kirjoittaman nuorten fantasiakirjasarjan ensimmäiseen osaan pohjautuva Varjojen kaupungit: Luukaupunki on goottihenkinen sekametelisoppa, joka on keitetty nyt niin muodikkaista yliluonnollisista aineksista.

Elokuvassa esiintyvät demonit, ihmissudet, vampyyrit, noidat, enkelit ynnä muut ovat ilmeisesti vain osa sitä maailmaa, jota elokuva kuvaa. Olentoja on kuitenkin enemmän kuin yhteen elokuvaan kohtuudella mahtuu.

Kirjasarjan toisestakin osasta on tekeillä elokuva, joten tarkoitus lienee esitellä keskeiset hahmot. Lopputulos on kuitenkin tuskallisen sekava.

Päähenkilö Clary Fray (Lily Collins) luulee olevansa tavallinen teinityttö, kunnes hän alkaa nähdä asioita joita muut eivät näe. Yökerhossa hän näkee nuoren Jacen (Jamie Campbell Bower) tappavan miehen juhlijoiden edessä. Tästä alkaa Claryn tutustuminen syvimpään olemukseensa sekä Alamaailmaan, jossa varjometsästäjät käyvät loputonta taistelua demoneita vastaan. Hän saa tietää myös äitinsä (Lena Headey) olleen maineikas varjometsästäjä.

Claryn äidin outo katoaminen saa hänet liittymään varjometsästäjiin. Paitsi äiti myös tämän hallussa ollut tärkeä malja olisi löydettävä.

Luukaupunki jäljittelee ilmiselvästi Twilight-sarjaa. Molemmissa kalpeat nuoret elävät kahden todellisuuden välissä ja kohtalokkaiden voimien puristuksessa. Luukaupunki on sisällöllisesti epämääräisempi ja – jos mahdollista – ällöromanttisempi. Toisaalta se ei ole kovin kaukana Harry Pottereidenkaan maailmasta.

Perusidea tulee selväksi: varjometsästäjien tehtävä on suojella ihmiskuntaa demoneilta, mutta tarkempi toiminnan ja hahmojen määrittely jää puolitiehen. Epäloogisuus vaivaa koko juonta.

Claryn tavisystävä Simon esimerkiksi ei näe Jacea elokuvan alussa. Jossain vaiheessa Simon kuitenkin alkaa nähdä hänet. Clarylle taas ilmaantuu uusia kykyjä koko ajan.

Minkään valtakunnan olennon ilmestyminen tarinaan ei voisi hämmästyttää. Elokuvassa todetaan ensin, että kaikki hirviöt ja painajaiset ovat tosia. Tämän valossa on huvittavaa, kun yksi henkilöistä sitten sanoo, että zombeja ei ole olemassa.

Dialogin taso on kehnonlainen ja ilmentää suoraan elokuvan sisällyksettömyyttä. Vai mitä pidätte lohkaisusta ”Ihmiskunta on tuhon partaalla”?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.