Vauhdikasta menoa Kuusanniemellä

KESÄTEATTERI

KUUSAN KANAVATEATTERI

Peräkamaripojat

Ensi-ilta 6.7.2008

Heikki Luoman komediat taitavat olla tämän ajan Niskavuorta. Liikutaan lähellä ihmistä, tavallista kansaa, sen iloja, murheita, toiveita ja pettymyksiä seuloen. Surumielistä toiveikkuutta uhkuvat henkilökuvat valavat luottamusta siihen, että risukasastakin saa nuotion, jonka ääressä elämän kylmettämät löytävät palan onnea.

Liekö Luoman kyky höystää tarinoihinsa suomalaiskansallista reppanaa, oikeamielistä urheutta ja hyvää tahtovaa myötäelämistä juuri se syy, jonka ansiosta suomalaiset ottavat hänen näytelmänsä niin kiitollisina vastaan? Värjöttelevä ensi-iltayleisö eli täysiä läpi esityksen!

Sankareiksi pääsevät tavalliset turpeiset ja jortikat, joita vain suomalainen osaa oikealla tavalla katsoa. Hyvähän silloin on toisen samanlaisen katsomossa istua - ymmärtää, että eihän tässä olla ihmistä kummallisempia itsekään. Elämäksi riittää kun parhaansa antaa ja ymmärtämänsä hyvän eteen työtä tekee.

Ei sooloilua

Kuusan Kanavateatteri valitsi kesän näytelmäkseen Luoman tv-sarjanakin tutun Peräkamaripojat. Ohjaaja Antti Viitamäki tuo upeasti toteutetulle näyttämölle komediasta reipashenkisen sovituksen, joka on muodoltaan tasapainoinen ja ehyt. Ohjaaja ei päästä Pyynikin tapaan yksittäisiä roolisuorittajia sooloilemaan, vaan edellyttää ohjattaviltaan tasokasta tiimityötä.

Jos Kuusanniemen kylän ihmiset kohtaloineen eivät ole entuudestaan tuttuja, voipi olla, että näytelmän alku tuntuu erityisen hajanaiselta, jopa väkinäiseltä. Autoa pörrää sinne ja tänne, henkilöitä vilistää joka nyppylällä ja pensaikossa. Ihmisten väliset suhteet pitää suurella vaivalla mieltää ja hahmottaa.

Mutta kun esitys etenee, rentoutus valtaa myös katsojan ja hupaisat tapahtumat vetävät mukaansa. Viitamäki saa hauskasti musiikkitehosteiden tukemana aikaan myös dekkarimaisia vivahteita ja loppujakson huikea takaa-ajo on kuin suoraan seikkailufilmistä. Mielenkiintoinen farssimainen toteutus kolmella henkilöautolla ja parilla kommentaattorilla on upea kliimaksi.

Upeita roolisuorituksia

Kanavateatterin näyttelijät tekevät upeita roolisuorituksia kauttaaltaan. Osat on harjoiteltu hyvin ja osa pystyy revittelemään jo ensi-illassa roolinsa komiikan terästämiseksi. Nostettakoon heistä esiin vaikkapa Arto Lehtikangas Latena, Maria Raatikainen tämän äitinä ja Ahti Räisänen näytelmän pahiksena.

Myös Riina Rantalaisen vapautunut ja luonteva esittäminen miellyttää siinä, missä komiikan kylkiä kutkuttelevat ansiokkaasti tehokuntoilija Teijo Roine ja varsin lennokas Petteri Olkinuora. Kanttorisijaista näyttelevä Terhi Heikkilä luo kohelluksen keskelle hienon vastapainoista seesteisyyttä varsin rauhoitetulla eläytymisellään. Timo Luokomaa natsaa kanttorin osaansa hyvin myös.

Peräkamaripojat on jo ensi-illassa kypsä ja ihailtavan valmis paketti. Näytelmän kokonaisuus on harvinaisella tavalla koko perheelle sopiva. Kielenkäytöltä ei tarvitse sulkea korvia, aikuisten iloja ja elämän rikkinäisyyttä ilmentävät yksityiskohdat toteutetaan tavalla, jotka eivät järkytä perheen pieniä katsojia. Vain reilun kahden tunnin istuminen kovilla penkeillä koettelee kenen tahansa voimia.

JORMA POLLARI