Ville Eetvartti – Kirkasta

Debyyttisooloalbuminsa julkaissut Ville Eetvartti nousi laajempaan tietoisuuteen aiemmin tänä vuonna sijoittuessaan Lasikaupunki-kappaleellaan toiseksi Uuden Musiikin Kilpailussa, joka oli samalla Suomen Euroviisukarsinta. Ennen soolouraansa Ville Eetvartti eli Ville Parkkonen on vaikuttanut Killville-, Substances- ja BBC-Nukes -yhtyeissä. Lisäksi hän on toiminut muun muassa biisituottajana, taustalaulajana ja vierailevana solistina muiden artistien julkaisuilla. Idolsissa esiinnousseen Pete Parkkosen isoveljen taiteilijanimen on joissain yhteyksissä kerrottu tulevan hänen etunimiensä mukaisesti. Eetvartti on kuitenkin ystävän antama lempinimi, toinen etunimi on Eerikki.

Kirkasta-levy on Ville Eetvartin taidonnäyte. Laulun ja kitaroinnin lisäksi pihtiputaalainen on vastannut sävellyksistä lähes kokonaisuudessaan, toiminut pääsanoittajana ja osasovittajana sekä osallistunut vahvasti levyn tuotantoon. Levyn takana ei ole iso levy-yhtiö, vaan kinnulalais-pihtiputaalainen Periferia Sound.

Kirkasta on poprocklevy, joka nojaa raikkaisiin ja ilmaviin kitarasoundeihin. Soundimaailma ja tunnelma on ylipäätään positiivisen tuntuinen. Levy on selkeä, vivahteikas ja helposti lähestyttävä. Iskelmänkin sävyjä sisältävältä levyltä löytyy kansainvälisyyden tuntua ja omaleimaisuutta.

Ville Eetvartin ääni liikkuu niin falsetissa kuin sen tuntumassa, välillä ollaan alempana. Laulusuoritus linkittyy monin paikoin osaksi levyn äänimaisemaa. Tekstien pitkiä vokaaliloppuja hyödynnetään tehokkaasti. Levyn tekstit ovat hyvinkin pelkistettyjä ja monissa kappaleissa myös mitaltaan lyhyitä.

Kuvaavaa on, että levyn kappaleiden nimet ovat yhtä lukuun ottamatta yhden sanan mittaisia. Ville Eetvartti itse on todennut Kirkasta-levyn olevan hyvin henkilökohtainen ja määritellyt tekstien kertovan rakkaudesta, kiintymyksestä, oivaltamisesta ja muutoksesta.

Laulujen teksteissä pelkistäminen on usein hyve. Kirkasta-levyllä ainakin astetta laveampi ilmaisu olisi tuonut lisäarvoa. Nyt tekstit eivät ole levyn parasta antia.

Tekstien henkilökohtaisuudella on kuitenkin kunniakas ja tärkeä itseisarvo.

Onnistunut debyytti herättää jatko-odotuksia. Erikseen kannattaa mainita kolme kappaletta. Flemari sisältää mehevän ja tarttuvan kertosäkeenpätkän. Prinsessa-kappaleessa on rytmistä rokkaavuutta ja tekemisen meininkiä. Hyvästit-päätösraidan ansiokas fiilistely tuo mieleen George Michaelin.