Ville Ojanen – Kekkonen

Saarijärvellä asuvan Ville Ojasen kolmas soololevy Kekkonen uudistaa kansanmusiikkia – ehkä väkisinkin. Ojanen on soittanut itse kaikki instrumentit ja hänellä on käsissään yhden miehen kamariorkesteri, jopa pieni sinfonia.

Soittimia ja ääniefektejä ladataan päällekkäin niin paljon, että on vaikea ymmärtää, minkälaista tarinaa Ojanen haluaa kertoa. Ainakaan hän ei kertaa sitä perinteisintä kansanmusiikkitraditiota, jossa on jamien tunnelmaa ja spontaania vimmaa. Levy lämpenee, kun sille antaa aikaa ja mahdollisuuksia. Palkinto ei ole kuitenkaan lukuisien kuuntelukertojen arvoinen.

Kekkoselle on vaikea keksiä käyttöä pelkkänä kuuntelulevynä. Se vaatisi tuekseen jotain visuaalista, kuten tanssiteoksen, videotaidetta tai kokonaisen elokuvan. Elokuvallisuus on pinnassa ja mielikuvat vaihtelevat ranskalaisesta romantiikasta suomalaisiin klassikoihin ja psykologiseen kauhuun.

Parhaimmillaan Ville Ojanen on yksinkertaisimpien melodioiden rakentaja ja mestarillisena viulunsoittajana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.