Ville Pirinen - Yhesti yhes neljännes paikas. Ilkka U. Pesämaa - Mein Hmpf

VILLE PIRINEN

Yhesti yhes neljännes paikas

Suuri Kurpitsa 2011. 48 s.
ILKKA U. PESÄMAA

Mein Hmpf

Suuri Kurpitsa 2011. 104 s.
Ville Pirisen (s. 1973) pienimuotoinen Yhesti yhes paikas -sarja on ehtinyt jo neljänteen osaansa. Pirinen kokkaa tutuksi tulleella tyylillään omista ja muiden kokemuksista maukasta sekametelisoppaa, josta löytyy sopivasti sattumia.

Olennaista näissä eriskummallisissa tarinoissa ei ole niiden todenperäisyys vaan hullunkurisuus.

Tälläkin kertaa albumin lyhykäisissä stooreissa mennään kirpeällä anaaliosastolla, pieruhuumorin ystävien riemuksi. Sikäli mustaksi huumori välillä äityy, että herkkätunteisimmille lukijoille näitä opuksia ei voi oikein suositella.

Tällaisilla tarinoilla on vaarana jäädä turhanpäiväiseksi vitsien kuvitukseksi, mutta Pirisen vetreät kuvat ja letkeä teksti hitsaavat albumeista toimivia kokonaisuuksia. Niissä tärkeimmäksi muodostuu miten eikä niinkään mitä kerrotaan.

Pirinen on Tampereelta käsin vaikuttava uuttera taiteen monitoimimies. Sarjakuvien, kuvataiteen ja kuvitustöiden lisäksi hän touhuaa myös kaikenkarvaisissa bändihommissa, kuten Black Audio, Steel Mammoth tai Digitaalimiehet todistavat.

Sarjakuvien saralla Pirisen tunnetuimmaksi noussee Pauli Kallion kanssa kynäilemät Ornette Birks Makkosen jazzahtavat seikkailut ja parhaillaan Nyt-liitteessä julkaistava Tärkeitä asioita -sarja.

Surrealistisia hetkiä

Ilkka U. Pesämaan (s. 1963) uusinta julkaisua on ehditty kaivata. Onhan Pyhän Antoniuksen kärpäslätkä (1995) ja Anatomian opas kubistisille taiteilijoille (1999) julkaistu viime vuosituhannella.

Pesämaan yksiruutuiset tuokiokuvat määrittelevät itse itsensä, poimien vaikutteita niin Gary Larsonilta, Franz Kafkalta, Francis Baconilta kuin Buster Keatoniltakin.

Mein Hmpf tulkitsee taidetta, kirjallisuutta, runoutta ja historiaa tavalla, jota ei ehkä ollut, mutta olisi ehdottomasti pitänyt olla. Totuus ei ehkä olekaan tuolla jossain, vaan se saattaa löytyä näiden kansien välistä.

Mein Hmpf tutustuttaa lukijan muun muassa Miles Davisin suklaatrumpettiin, pälvikaljun tarjoamiin riemuihin, Sherlock Holmesin "Swindonin ripulikostaja" -episodiin sekä kertoo sen, mitä autokauppias Niukkanen löytää Opel Astran etupenkin alta.

Teos on hysteerisen hauska ja viiltävän fiksu tavalla, jonka vain Ilkka U. Pesämaa osaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.