Ville Vuorela - Elämäpeli: Pelintekijän maailmat

VILLE VUORELA
Elämäpeli: Pelintekijän maailmat
BTJ Kustannus 2009, 148 s.
Ville Vuorela on suomalaisen pelikirjallisuuden ja -alan veteraani. Hänet tunnetaan myös nimimerkillä Burger. Mies on tehnyt viisi roolipelikirjaa ja yhden romaanin. Vuorelan aiempi pelialan teos Pelintekijän käsikirja myi sen verran hyvin, että BTJ Kustannus pyysi Vuorelalta uuden alaa käsittelevän teoksen. Kyse ei ole nyt roolipeleistä, vaikka sitäkin aihetta sivutaan, vaan PC-, konsoli- ja mobiilipeleistä.

Nykyään Ville Vuorela työskentelee yhdessä lukuisten muiden kotimaisten pelialan menestyjien kanssa Recoil Gamesissa. Sen ensimmäistä julkaisua Earth No More odotetaan pelipiireissä innolla.

Kirjan nimi ei kerro mitään muuta kuin että peleistä on kysymys, ja takakansiteksti tarttuu epäoleellisuuksiin. Elämäpeli: Pelintekijän maailmat on kokoelma myös suosittua peliaiheista blogia pitävän Vuorelan sekalaisista kirjoituksista. Teos koostuu enimmäkseen Vuorelan omista kokemuksista pelibisneksessä. Nämä sisäpiirikatsaukset ovatkin kirjan parasta antia.

Lisäksi Vuorela ottaa kantaa ikuisuusaiheisiin kuten seksiin ja väkivaltaan. Väkivaltapelit eivät Vuorelan mielestä aiheuta väkivaltaa, vaan pikemminkin heijastelevat väkivaltaista maailmaa. Seksistä Vuorela toteaa osuvasti, että jos se on pelialan todellinen ongelma, niin siten, että seksiä ei käsitellä peleissä läheskään niin paljoa kuin niin tärkeää asiaa pitäisi. Ja kun käsitellään, se tehdään lähes aina huonosti.

Vuorela on vahva persoona, joka pitää omasta äänestään. Elämäpeli ei ole objektiivinen tietoteos, vaan avoimen subjektiivinen näkemys peliteollisuuteen. Vuorela ei pelkää provosoida: esimerkiksi Gears of War on huono peli, EVE Online hieno, vain yhden esimerkin mainitakseni.

Vuorelan mielestä pelien tekeminen on maailman hienointa hommaa, mutta ongelmiakin löytyy. Esimerkiksi pelien draaman- ja juonenkehityksen taso on yhä keskimäärin surkea. Julkaisijat ovat idiootteja, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai haluavat vääriä ja mahdottomia asioita. Alalla bisnes ja luovuus eivät ole tasapainossa.

Fiktion tyyliin kirjoitetut katkelmat peleistä tuntuvat yhdessä illassa helposti luettavan kirjan keinotekoiselta pidentämiseltä. Termi kasuaalipeli kuulostaa kamalalta, ja sen kääntäminen ajanvietepeliksi on väärin. Kaikki pelit ja kaikki muukin viihde on ajanvietettä. Ymmärrän toki, että satunnaispelaajien suosimista peleistä puhuminen on hieman hankalaa sekin.