Virpi Hämeen-Anttila Yön sydän on jäätä Otava 2014. 349 s.

Virpi Hämeen-Anttilan debyytti dekkaristina on kiinnostavimmillaan miljöön sekä ajan ja tapojen kuvauksena.

Aihe sijoittuu kevättalven 1921 Helsinkiin, jonka katukartasto, poliittinen ilmasto, luokkaerot ja kulttuuripotretti luovat kieltä ja sanontoja myöten historiallisen kuvastimen.

On kuin luotettava opas johdattaisi lukijaa tuossa inflaation, kieltolain, luokkaristiriitojen, venäläiskuohunnan ja modernisoituvan kansallisen kulttuurin ja muodin kaupungissa.

Hämeen-Anttila on niin seikkaperäinen, että raamit uhkaavat nielaista itse tarinan ja sille genren tapauksessa oletettavan jännityksen.

Sisäasiainministeriön virkamies Kalle Björk harppoo enemmän ja vähemmän sulavasti seurapiirikutsuilla tai poliisien ja sanomalehdistön työapuna.

Harrastajaetsiväntehtävät vievät häntä varjostettuna ja varjostajana ympäri kaupunkia, surma-asunnoista muotiliikkeeseen, ravintoloihin, ministeriöön, työläiskortteleihin.

Henkilökuvahahmosta rakentuu aika originelli. Björk muun muassa kärsii rahapulasta, on potenut huumeongelman, on ruokahaluton, ihastelee öitä ja ihastuu useampiin naisiin sekä pukeutuu äärimmäisellä pieteetillä.

Hänen lähinnä itse itselleen asettama tehtävä on selvittää valkoisten ”valaveljien” keskuudessa tapahtunut murha, jonka johdosta on pidätetty köyhä työmies. Tämän syyttömyys on heti selviö. Myös ”valaveljien” piiristä syyllistä metsästävistä kuvioista puuttuu varsinainen jännite.

Vaikka Björk asettautuu alttiiksi kiperille tilanteille, kovin kiintoisia vastavoimapersoonia hän ei kohtaa. Kerronnan pohjapiirros vaikuttaa tarkoituksellisen mustavalottomalta. Hyvän ja pahan rajat hämärtyvät. Inhimilliset heikkoudet kannattelevat tekemisten motiiveja.

Dekkari-imun kannalta dialogit ja Björkin ajatuksia kuvaavat katkelmat venyvät.

Kirjan kiintokohta onkin tuossa kuin ilmakuvatussa Helsinki-historian pienoismallissa. Kun sieltä pudotaan öisille kaduille, harvojen valopisteiden, epäilyttävien askelien, monien hevosten ja harvojen autojen ”sydänjäille”, uhka ja tilanteen ilmanala ovat monin paikoin läsnä, mutta yhteensä lukijalle jää lukemattomien henkilöiden mutkistama ja hieman pitkästyttävä kokemus.

Loppu raottaa ovea Björkin tuleville seikkailuille. Aikakausi ja päähenkilön persoona saavat odottamaan jatkoa mielenkiinnolla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.