Virpi Pahkinen - Käärmeensyöjä

VIRPI PAHKINEN Käärmeensyöjä

Atena 2009, 137 s.

Virpi Pahkinen tunnetaan maailmalla suomalaissyntyisenä ruotsalaisena tanssijana ja koreografina, jonka teoksia on esitetty eri maanosissa jo toista vuosikymmentä. Jyväskylälästä maailmalle lähteneen tausta on tämän maailmankansalaisen universaaleissa näkemyksissä ja olemuksessa aistittavissa vain aavistuksena.

Juuri julkaistussa teoksessaan hän kirjoittaa henkilökohtaisista kokemuksistaan ja näkemyksistään omaperäisesti ja ennalta arvaamattomasti. Käärmeensyöjän yksityiskohtien villistä vapaudesta ja lauseiden runollisista visioista versoo samanaikaisesti voimaa ja keveyttä.

Kirja kertoo tanssijan ja kosmopoliitin elämäntavasta, mutta tekstistä voi myös poimia varsin viihdyttäviä anekdootteja eri kulttuurien ilmapiireihin.

Sähköinen hiljaisuus

Pahkisen tekstin henkis-fyysinen glamour vetoaa kaikkiin aisteihin ja osoittaa kyltymättömän hereillä olevissa lauseissaan, ettei tanssijan elämän tarvitse olla pelkkää omenansyöntiä tiukkojen treenien puristuksessa.

Tekstin kuvaamat illat baareissa ja aistilliset kohtaamiset puhuvat yhteistä kieltä osana kokonaisuutta. Ne eivät ole intiimejä tunnustuksia sinänsä, vaan kevyitä tapoja koskettaa aikaa ja maailmaa, löytää lisää merkityksiä itsen ulkopuolelta, tai vaihtoehtoisesti kadottaa merkitys inhimilliseen epäilykseen.

Tapaamiset ystävien kanssa, uudet tuttavuudet tai yhden yön suhteet napsauttavat päälle sattuman sähköistävän lain. Jooga puolestaan tarjoaa tanssitaiteilijalle tien voiman keskittämiseen hiljaisuuden kautta.

Pahkisen tanssissa merkitykset kasvavat sisältä ulkoisen kautta sisään, ajan virrasta poispäin. Kirjassa monin tavoin varioituva 'käärme' kertoo motiivina myös tästä - kuoleman ja elämän myyttisestä kiertokulusta. Siinä heijastuu muodonmuutoksen idea: pyrkimys maailmaan ja maailmasta pois aina uudella tavalla.

Elämäntanssi

Käärmeensyöjä kierrättää yksityiskohtia reaalielämän tapahtumista, mutta sen kieli viittaa ja vetoaa jonnekin syvemmälle. Taiteellinen luominen etsii kirjassa kielen pinnan rikkovaa väylää, joka ilmenee tanssiteoksena - yksittäisten tapahtumien ja universumin kohtaamisena.

Luomisen hetkeä Käärmeensyöjä kuvaa hyvinkin runollisesti ja havahduttavasti: "Kehoni alkaa kasvaa uusia muotoja ja liikelauseita nopeammin kuin ehdin ajatella. Hyvin säilötyn salaisuuden tuoksu leviää pitkin käsivarsiani. Yön majesteetti on jättänyt käyntikorttinsa. Riisun kuoleman yltäni".

Kirja on kiehtova piriste etsivälle mielelle. Se, joka on saanut olla todistamassa tanssijan luikertamista takalukkoon jääneen vessan oven alitse Guanajuaton kaupunginteatterin esityksen jälkeen Meksikossa, on nähnyt myös tanssia liikuttavan improvisaation voiman.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.