Virtuoosisellisti Senja Rummukainen ylsi kesäkuussa Tšaikovski-kilpailun palkintosijoille – sen jälkeen kesä on ollut pelkkää keikkailua

Klassisten pianistien kokoontumisajona tunnetuilla Mäntän musiikkijuhlilla joukosta erottuvat helpoiten nimenomaan muiden soittimien taitajat. Tänä vuonna yksi heistä on nuori sellotähti Senja Rummukainen, joka kesäkuussa ylsi kansainvälisen Tšaikovski-kilpailun sellosarjan palkintosijoille ja oli koko kilpailun ainoa suomalainen finalisti. Vuonna 1994 syntynyt Rummukainen tuo Mänttään suomalais-unkarilaisen soolosello-ohjelman.

– Sain ohjelmaan vapaat kädet, ja heti tuli mieleen muun muassa Esa-Pekka Salosen monipuolinen knock, breathe, shine, jota olen soittanut aika paljonkin, sekä Zoltán Kodályn sonaatti, jota en ole aiemmin uskaltanut kokeilla, mutta ajattelin nyt olevan sille hyvä hetki, Rummukainen kertoo.

Kodályn sonaatissa sellon kaksi alempaa kieltä viritetään tavallisesta poiketen.

– Se on kirjoitettu kuin sen soittaisi tavallisella virityksellä, joten ei tarvitse miettiä otteita uusiksi, mutta sitten soikin eri sävel kuin mihin on tottunut, mikä tuottaa aluksi haasteen. Kodály on tiennyt kuitenkin, mitä tekee, koska sello soi sonaatissa todella isosti ja rikkaasti, Rummukainen kuvailee.

– Aloitin soittamisen Itä-Helsingin musiikkiopistossa, jossa Géza ja Csaba Szilvayn opetuksen kautta unkarilainen musiikki tuli läheiseksi. Myös Suomesta löytyi hyvää soolosello-ohjelmistoa, ja sitä kautta ohjelmaan tarttui sekä György Kurtágia että Jean Sibeliusta.

Rummukainen oli ensi kertaa Mäntän musiikkijuhlilla kolme vuotta sitten Borea-kvartetin kanssa.

– Viimeksi jäi kyllä hauskat muistot! Hyvin otettiin vastaan, vaikken pianisti olekaan, Rummukainen muistelee. Tänä vuonna hän soittaa musiikkijuhilla myös Total Cello Ensemble -selloyhtyeessä.

– En ole varsinainen jäsen, sanotaan että vakituinen tuuraaja. Yhtyeen ohjelma on luonteeltaan huvittelevampi: suomalaisia lauluja, Piazzollaa ja jopa formulakisat.

 

Tämän vuoden kesä on ollut Rummukaisen sanoin ”ehkä kiireisin koskaan”, ennen kaikkea Tšaikovski-kilpailun vuoksi.

– Kilpailut ahdistavat aina etukäteen, mutta heti niiden jälkeen on hyvä olo, meni miten meni. Nyt minulla oli kuitenkin alle kuukausi aikaa keskittyä vain kilpailuun, joka sekin kesti pari viikkoa. Sen jälkeen en kuitenkaan ehtinyt lomailla, sillä vastikään palkittuna minut kutsuttiin soittamaan Mikkelin musiikkijuhlille. En halunnut jättää tilaisuutta välistä, ja sen jälkeen esiinnyin Kemiönsaaren musiikkijuhlilla ja Kuhmon kamarimusiikissa. Mäntän jälkeen on vielä Kamarikesä, jossa olen yksi taiteellisista johtajista. Monipuolinen mutta tiivis kesä, Rummukainen summaa.

Hän pitää Suomen festivaalien parhaana puolena yhteyttä yleisöön.

– Voi jutella vieraiden kanssa kadulla ja konserttien jälkeen. Kun soittaa vaikka Musiikkitalossa, niin silloin ei välttämättä ole kontaktia kuin kollegoihin.

Rummukainen onkin solistiurastaan ja kesken olevista opinnoistaan huolimatta toiminut myös Helsingin kaupunginorkesterin 2. soolosellistinä viime marraskuusta lähtien. Ensi kauden hän kuitenkin pitää kiinnityksestään vapaata paketoidakseen maisteriopintonsa Berliinin musiikkikorkeakoulussa.

– Vastuutehtävä isossa orkesterissa on vaatinut opettelua. Nyt alkaa olla jo sellainen olo, että on saanut uudenlaista itsevarmuutta, kun on päässyt johtamaan kahdeksan muun ammattisellistin ryhmää, kertoo Rummukainen, jolle orkesterisoitto on aina ollut läheistä.

– Ne yhteiset kokemukset, kun ollaan orkesterimatkalla ulkomailla soittamassa vaikka Sibeliusta ja koko orkesteri tuntee yhteenkuuluvuutta, ovat kaikkein vahvimpia muistoja ja tärkeimpiä hetkiä.

 

Senja Rummukaisen soolokonsertti 3. elokuuta Mäntän kirkossa ja Total Cello Ensemble 2.8. Mäntän klubilla.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .