Vladimir Majakovski - Runoja Amerikasta

VLADIMIR MAJAKOVSKI

Runoja Amerikasta

Suom. Mika Rassi. Savukeidas 2010. 103 s.
Sosialismin isossa pajassa tulevaisuutta takonutta Vladimir Majakovskia (1893-1930) arvosteltiin itsemurhaan päätyneen elämän viimeiset vuodet joukoille vieraana intellektuellina.

Kun arvostus 30-luvun puolivälissä palautettiin, Amerikan-runoista oli aikaa vuosikymmen. Mika Rassin lennokkaan suomennoksen runoilijaa tuskin moni mieltäisi aatteen sivuraiteelle, ehkä ei välttämättä älyköksikään.

Verbaalinen megafoni soittaa omaäänisen huikentelevasti, mutta tekee sen hulmuavan neuvostolipun tahdissa - silloinkin kun itsepäinen uhma on erityisen järeä.

Majakovski matkasi viisi kuukautta Euroopasta Amerikkaan. Runojen aiheet ovat Espanjassa, Kuubassa, Meksikossa, Yhdysvalloissa. "Hihkaisuja… / laulua… / huumaa! / Mitä minä tästä kaikesta saan? / Sama kuin morjestaisi koiraa!"

Rassin käännös antaa palaa, aistii, ilmaisee tarkasti. Majakovski elää, elämöi, provosoi ja julistaa. Futuristirunoilija on korvat ja suu täynnä näkemäänsä - hämmästystä, innostusta, halveksuntaa, ihailua, pilkkaa. Ja pitkin matkaa hän korottaa punasanomaa: "How do you do! / Katson hurmiossa / kaupunkia, New Yorkia. / Mutta / lakkia / en nappaa ohimoilta. / Neuvostolaisen / ylpeyttä ei voi sorkkia: / porvareihin / katsomme korkeuksista."

Mutta jos kuorii ideologian maatuska-nukkea, ei tarvitse poistaa monta kerrosta, kun esiin ponnahtaa yksityiskohdissa värikäs ja yhteensä mustavalkoinen pelkistys myös omaan aikaamme sopivaa näkökulmaa.

Urbaanin komistelun ja epäihmismäisen mielettömyyden ristiriidat ja historiat voi nykyäänkin lukea Majakovskin sivuilta - tavallaan, ja tässä tapauksessa rinnakkaisproosan ( Minun löytämäni Amerikka, suom. 2010) tyylinvaihdoksena.

Lyhyet liukuvat rivit, levottomat soinnut, vieraskieliset repliikit, arkinen puhe, kolkkaava rytmi - majakosvkilainen hengästys - tuo vaikutelman huolettomasta puhaltajasta, rennosta, mutta vastuun tuntevasta kulkurista.

Kohteiden mustanpuhuvuudesta huolimatta kirja on luettavaksi myös hauska. Ei vähiten sen teeskentelemättömän ja sympaattisen rahvaanomaisuuden vuoksi, jonka nimenomaiseksi tarkoitukseksi mieltyy kaiken teeskentelyn vastustus.

"Olen yliholtiton äärimmäisyyksiin asti, / mutta halveksun / kumartamista / kohtalolle. / Runoilijana / olen / amerikkaampi / kaikkein amerikkalaisinta / amerikkalaista."

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.