Von Hertzen Brothers – Nine Lives

Viides tuoppi harvoin virkistää kuten se ensimmäinen. Kun on suu täynnä makea tai, kuten tässä tapauksessa, korvat täynnä ensiluokkaista musiikkia, on vaarana että mikään ei tunnu enää miltään.

Von Hertzen Brothersin kahden vuoden takainen Stars Aligned oli niin superlatiivinen levy, että yhtyeen viidettä kokopitkää Nine Livesia on todella vaikea rankata objektiivisesti rockalbumina. Äänitteen yleisestä tasosta lausun siis varovaisesti, että hyvä on, mutta erilainen.

Nine Lives on nimittäin edeltäjiään ja etenkin tajunnanräjäyttävää Stars Alignedia viehkompi ja rauhallisempi levy, kuin hiljainen herrasmies nurkkapöydässä, joka herättää mielenkiinnon vaikka ei itsestään meteliä pidä. Kokonaisuudelta löytyy toki hurjasteluakin, kuten Coming Home, mutta selkeitä Always Been Right -hitin kaltaisia täsmäiskuja on vaikeampi paikantaa.

Ajoittain Nine Lives harhautuu turhan hiplailun puolelle. One May Never Know on ehkä liiankin taiteellinen äänitapetti rockyhtyeelle. Albumi kuitenkin alkaa ja päättyy niin julmetuilla mäjäytyksillä, että kaikkiaan Nine Lives nousee yli valtavirtatuuban.