Vuoden parhaat levyt

KOTIMAISET - Juho Hämäläinen:

Ricky-Tick Big Band &  Julkinen Sana: Burnaa (Sony)

Vuoden svengaavin kotimainen rytmilevy yhdistää rohevasti soitetun big band jazzin ja valtakunnan vakuuttavimmat puhelaulajat, tarttuvia melodisia koukkuja unohtamatta.

Au Pair: Olen pahaa unta (Secret Entertainment)

Jyväskyläläisnelikon joutsenlauluksi jäänyt neljäs albumi on kirkkaasti parhaansa. Persoonallinen rockbändi olisi ansainnut huomattavasti enemmän valtakunnallista huomiota. Tuleva klassikko.

 

The Blanko: Into The Silence (Epic)

Modernia kitararockia soittava trio tyrmää kuulijansa toisella levyllään jälleen suvereenilla kitarasankaruudella ja tiukalla triosoitolla. Kansainvälistä potentiaalia!

 

ULKOMAINEN - Juho Hämäläinen

Clutch: Earth Rocker (Weathermaker)

Amerikkalaisen jytämusan pioneeribändin uusin kokopitkä on tanakkaa rockilotulitusta, joka pistää parran pärisemään ja lahkeet lepattamaan. Ei pikkupojille.

 

 

KOTIMAISET - Rauli Karjalainen

Beastmilk: Climax (Svart)

Tiukasti soitettua apokalypsirockia upealla melodiantajulla. Maahantuo vaikutteita Suomessa harvemmin kuulluista genreistä, post-punkista ja goottirockista.

 

Steve iVander: Olen musta (Monsp)

Pyhimyksen ja Huge L:n duolevy sisältää musiikkia ajankohtaisista aiheista, kuten meemeistä. Mukana vuoden paras suomiräp-biisi Raha ei tekeytymällä lopu.

 

Panssarijuna: Haistoin kerran näätää (Äänetön)

Hilpeän rosoinen tulkinta bluesista. Sekopäisellä ilolla perusasioiden äärellä.

 

ULKOMAINEN - Rauli Karjalainen

Deafheaven: Sunbather (Death­wish)

Kalifornialaisyhtye lainaa black metalin ylitsevuotavan intensiivisen ilmaisukielen laajemman tunneskaalan käyttöön upein lopputuloksin.

 

 

KOTIMAISET - Heikki Kivelä

Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne (Svart)

Levyn elementit ovat täydellisessä linjassa keskenään sopivalla jännitteisyydellä. Hieno päätös hienolle uralle.

 

Paperi T & Khid: Ex ovis pullus non natis serò fit ullus (Monsp)

Sekä tekstiensä ja äänimaailmojensa puolesta suomiräp-julkaisujen kärkikastia kautta aikain.

 

Minä ja Ville Ahonen: Mia (Johanna Kustannus)

Yhtyeen vavahduttava esiintyminen Flow’ssa onnistui nostamaan levyn entistä suurempaan arvoon.

 

ULKOMAINEN - Heikki Kivelä

The Knife: Shaking the Habitual (Rabid)

Sisarusduon viimeisin venyttää kokeellisen musiikin rajoja kohti uusia horisontteja ja liimautuu levylautaselle.

 

 

KOTIMAISET - Aki Lehti

Asa Masa: Rapsodia (Supersounds)

Vuosi sitten julkaistulla Foetida 3 -levyllä Asa lankesi taikasienten ja shamanismin avulla loveen ja etsi vastauksia elämän tarkoitukseen. Hän löysi ainakin rennommin ottavan oman itsensä. Rapsodia julistaa aiempia teoksia vähemmän ja keskittyy pitämään hauskaa. Kaljanjuontiräppiä tehdessäänkin Asalla on enemmän sanottavaa kuin yhdelläkään toisella suomalaisella pälpättäjällä.

 

Anssi Kela: Anssi Kela (Live Nation)

Harvoin tulee vastaan levyä, joka ensikuuntelun aikana saa nauramaan ääneen, ihon kananlihalle ja kyyneleen silmäkulmaan. Kelan albumi on vastaisku nykyään valitettavan muodikkaalle ironian viittaan puetulle tyhjänpäiväiselle ilkeilylle, kyynisyydelle ja vähättelylle. Se on rehellisen hölmö, korni, hauska, koskettava ja ladattu täyteen naiivia hyvää mieltä.

 

Sanni: Sotke mut (Warner)

Vasta 20-vuotiaan Sannin debyyttialbumi on modernia poppia, matka nykynuorison arkeen, jossa kaikki tunteet ja draamat ovat mahdollisimman massiivisia. Itse biisinsä säveltävä ja sanoittava Sanni voi näyttää levy-yhtiön tuotteelta, mutta kappaleissaan hän on täysin rehellinen oma itsensä. Hip hopista ja r&b:sta vaikutteita napannut pop on haastavuudessaan mukavan omaperäistä.

 

ULKOMAINEN - Aki Lehti

Jon Hopkins: Immunity (Domino)

Soundtrackeistaan, Coldplayn tuottamisesta ja yhteislevystä folk-laulaja King Creosoten kanssa parhaiten tunnetun Jon Hopkinsin kolmas soololevy on elektroniseksi tanssimusiikiksi hämmentävän lämmin ja inhimillinen teos. Se huutelee karun teollisuushallin nurkasta, mutta päästää myös luonnon ja valon sisäänsä.

 

 

KOTIMAISET - Ville Luoma-aho

CMX: Seitsentahokas

CMX hakkaa kaiken raitapaitanyhveröinnin edelleen 100-0, eivätkä Yrjänän teksteistä marmattavat tule jatkossakaan sivistymään keskikaljabobdylanismistaan ulos.

 

Radiopuhelimet: Ei kenenkään maa (If Society)

Radiopuhelimet tappaa akustisestikin, levy on niin kappalemateriaaliltaan kuin lyriikoiltaankin bändin pitkän ja hienon uran parhaita.

 

Hopeajärvi: Hopeajärvi (Ektro)

Jos joku bändi vielä 2000-luvulla suomalaisen rockin herättää henkiin, niin se bändi on Hopeajärvi. Post-hardcore astuu Nartun, mutta silti ollaan 2010-luvulla.

 
ULKOMAINEN - Ville Luoma-aho

Run the Jewels: Run the Jewels (Fool’s Gold)

Kun vuoden 2012 parhaimpien rap-levyjen tekijät tekevät yhteislevyn, syntyy tuloksena vähemmän yllättävästi vuoden 2013 paras rap-levy.

 

 

KOTIMAISET - Vesa Rantama

Oranssi Pazuzu: Valonielu (Svart)

Raskas, puhdistava kokemus. Yhtye luotaa kartoittamatonta maaperää psykedeelisen rockin ja black metalin välimaastossa.

 

Death Hawks: Death Hawks (GAEA)

Vanhat asiat toteutettuna niin hyvin, että ne tuntuvat uusilta. Päätösraita Black Acidin jälkeen levyn laittaa hypnoosissa uudelleen soimaan.

 

Muuan mies: Mä olen iloinen (Helmi Levyt)

Omalaatuinen iskelmäfolk-ryhmä muutti kakkosalbumillaan leikkisämpien rytmien saarelle. Avaruuden sulttaanin kaltaiset kappaleet onnistuvat puhumaan kevyesti painavista asioista.

 

ULKOMAINEN - Vesa Rantama

Bill Callahan: Dream River (Drag City)

Amerikkalaisen lauluntekijätaiteen merkkiteos. Callahan on niitä harvoja artisteja, jotka oikeasti paranevat vanhetessaan.

 

 

KOTIMAISET - Pentti Ronkanen

 

Black Motor: Yöstä aamun kynnykselle (Lumpeela Julkaisut)

Musta moottori on tehnyt jo yhdeksännen levynsä, mutta mikään ei viittaa menon taittumiseen. Tuntuu kuin trio keksisi jazzin aina uudestaan, joka levyllä, joka keikalla, niin tuoretta ja tunnevoimaista meininki on.

 

Manuel Dunkel United &

Proton String Quartet: Meeting point (Texicalli Records)

Taidemusiikin ja jazzin välillä käydään jatkuvasti hedelmällistä dialogia. Proton String Quartet on jo konkari jazzareiden kelkassa, ja nytkin yhteys Dunkelin melodiseen tenorisaksofoniin on maaginen.

 

Kari Ikonen Trio: Bright (Ozella Music)

Pianisti Kari Ikosen vuosi oli mainio: napsahti Jazzliiton Yrjö-palkinto ja lisäksi tuli tehtyä yksi vuoden parhaista levyistä. Sinivalkoinen jazz saa upean armeniasävytyksen basisti Ara Yaralyanin myötä.

 

ULKOMAINEN - Pentti Ronkanen

Anders Osborne: Three free amigos (Alligator)

Ruotsalaislähtöinen Anders Osborne on asettunut New Orleansiin ja omaksunut kaupungin omalaatuisen sykkeen täydellisesti. Myös tämä mutkaton 25-minuuttinen pikkulevy osoittaa, että Osborne kuuluu Steve Earlen rinnalle americanan eturiviin.

 

 

KOTIMAISET - Petja Savoila

Omnium Gatherum: Beyond (Lifeforce)

Tasaisen laadukkaan musiikkituotannon vuodesta on vaikea nostaa kirkkaasti yhtä ylitse muiden. Ainakin kotkalaisen melodista metallia tuuttaavan Omnium Gatherumin kuudes albumi Beyond saavuttaa sellaisen monipuolisuuden ja kypsyyden asteen, että vuoden parhaan levyn titteli ei ole missään tapauksessa mikään oikeusmurha.

 

Sammal: Sammal (Svart)

Turkulaisviisikon debyyttilevy kajahtaa kuin 70-luvulta, mutta samalla bändin progerockissa on modernia monipuolisuutta. Muhevan menon kruunaa Jan-Erik Kiviniemen sielukas laulu. Sammal nostaa tämän päivän kotimaisen rockin uudelle tasolle.

 

Lost Society: Fast Loud Death (Nuclear Blast)

Jyväskyläläinen thrash metal -komeetta Lost Society on vuoden musiikki-ilmiöitä. Energiapurkaus Fast Loud Death ei keksi pyörää uudelleen, mutta todistaa kuinka uuden vuosikymmenenkin penskat osaavat rockata.

 

ULKOMAINEN - Petja Savoila

Riverside: Shrine of New Generation Slaves (Century Media)

Puolalainen progressiivista rockia soittava Riverside ei ole tehnyt koskaan huonoa levyä. Tammikuussa julkaistu Shrine of New Generation Slaves luo vaivattoman oloisesti lähes täydellisen tunnelma, melodian, raskauden ja taiteellisen kunnianhimon synteesin.

 

 

KOTIMAISET - Aapo Siippainen

Anne-Mari Kivimäki: Aikapyörä (Kihtinäjärvi Records)

Kivimäki on kansanmusiikin hullu alkemisti. Perinnelaboratoriossaan hän tekee venäläisellä harmonikalla arkistopölystä kultaa.

 

Katri Ylander & Yksinäinen yhtye: Uusi maa (Suomen Musiikki)

Vähälle huomiolle jäänyt Ylander flirttailee taidepopiin kanssa ilman turhia silmäniskuja. Tunnelmointi on tapettia, mutta eroaa radiohiteistä.

 

Lordi: To Beast Or Not To Beast (Sony)

Lordi käy kiinni Alice Cooperin nahkaan ja löytää sähäkkää vuosikertaverta 1980-luvulta.

 

ULKOMAINEN - Aapo Siippainen

Ramin Djawadi: Pacific Rim Soundtrack (WaterTower Music)

Game Of Thrones -säveltäjä Ramin Djawadi ja Rage Against The Machine -kitaristi Tom Morello tekivät jylhän soundtrackin vuoden kohutuimpaan scifi-rymistelyyn. Elokuvaa riitti yksi kerta, mutta soundtrack soi taukoamatta.

 

 

KOTIMAISET - Mikko Siltanen

Seksihullut: Seksihullujen armoilla (Airiston punk-levyt)

Vuoden paras kotimainen ilmestyi vasta joulukuun alussa. Jyrki Nissisen ja kumppaneiden musiikki aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia kuin vuosina 1994–1995 ilmestynyt Hullu hullu maailma -lehti.

 

Panssarijuna: Haistoin kerran näätää (Äänetön)

”Traumabluesiksi” musiikkiaan kutsuva helsinkiläisyhtye teki lähtemättömän vaikutuksen esikoislevyllään. Uusi albumi on tulossa jo ensi vuoden alussa.

 

Pekko Käppi: Rammat jumalat (Helmi Levyt)

Kansanmusiikkia, bluesia, punk-estetiikkaa, rujoa meteliä ja ties mitä. Käppi on vienyt jouhikonsoittamisen aivan uudelle tasolle.

 

ULKOMAINEN - Mikko Siltanen

Queens Of The Stone Age: …Like Clockwork (Matador)

Josh Homme hieroi tätä levyä viiden vuoden ajan, mutta se selvästi kannatti. Mukana myös Elton John.

 

 

KOTIMAISET - Juhana Unkuri

J.Karjalainen: Et ole yksin (Warner)

J. Karjalainen tutulla tasollaan. Tarttuvaa ja hyväntuulista pop­rockia, luovaa lyriikkaa.

 

Ninni Poijärvi & Mika Kuokkanen: Vagabond Moon (Turenki Records)

Muusikkopariskunta liikkuu mestarillisesti folkin, countryn, bluesin ja rockin maastoissa. Vahva ja tunnelmallinen levy.

 

Pirjo Sipi: Ruisleipä ja kestävät kengät (Sumuinen Gorilla)

Taidokas sekoitus bossa nova- ja lattari -sävyjä, kotimaista ja ranskalaishenkistä laulelmallisuutta, folkia sekä slaavilaisia tunnelmia. Teksteissä sekä syvyyttä että leikkisyyttä.

 

ULKOMAINEN - Juhana Unkuri

Beth Hart ja Joe Bonamassa: Seesaw (Mascot Label Group)

Bluesrock-kitaristi Joe Bonamassa ja vahvaääninen Beth Hart versioivat eri genrejen hittejä. Sielukasta ja särmikästä bluesia ja soulia rokkaavalla otteella.

Keskisuomalainen valitsi vuoden parhaat pop-levyt