We Will Rock You

Ensi-iltansa Lontoossa jo vuonna 2002 saanut rock-yhtye Queenin musiikkiin pohjautuva We Will Rock You -musikaali on ollut valtaisa menestys ympäri maailman. Suomessakin se esitetään kahdeksaan kertaan.

Ensi-illan jälkeen brittikriitikot lyttäsivät produktion todella tylysti. Eihän täysille saleille yli kymmenen vuoden ajan ympäri maailmaa esitetty show voi kuitenkaan täysin onneton olla? Perustuuhan se hienon rockbändin loistaviin biiseihin.

We Will Rock Youn on käsikirjoittanut 1980-luvulla räväkkää satiiria televisioon tehnyt Ben Elton. Hänen käsialaansa ovat muun muassa mestariteokset Musta kyy ja Älypäät.

Queen-musikaali ei ole tarina Queenista, vaan tulevaisuuteen sijoittuva satiirinen komedia, jonka kohtaukset nivotaan löyhästi yhteen bändin biisien avulla. Dystooppisessa tulevaisuudessa Globalsoft -jättifirma hallitsee maailmaa, rockmusiikki on kiellettyä ja vain firman tekemä sieluton konemusiikki on sallittua.

Päähenkilö Galileo alkaa kuulla päänsä sisällä pätkiä Queenin biiseistä ja nousee vastarintaan yhdessä tyttöystävänsä Scaramouchen ja Bohemian-kapinallisten kanssa. Maailma voidaan pelastaa vain rockmusiikin avulla.

Koko tarina on vielä järjettömämpi sekasotku kuin miltä se paperilta luettuna vaikuttaa.

Pisteet siitä, että koko kaksi ja puoli tuntia kestävä spektaakkeli pysyi edes joten kuten kasassa Queenin kappaleiden avulla. Hyvien biisien lisäksi show´sta on hankala keksiä mitään positiivista sanottavaa. Taustalla piilossa soittava bändi hoiti osuutensa ammattitaidolla, vaikka biisien sovitukset olivatkin mielikuvituksettomia.

Esiintyjät lauloivat hyvin, mutta heidän kutsumisensa näyttelijöiksi olisi liioittelua. Ylinäytteleminen oli osa esityksen luonnetta, mutta jatkuva kiljuminen ja naamanvääntely oli vain rasittavaa.

Esityksen huumori perustui lähinnä alapääjutuille naureskelemiseen ja kaikkien tuntemien populäärikulttuurin teosten ja niiden tekijöiden nimien mainitsemiseen. Tekijöiden mielestä on ilmeisesti hauskaa, että tulevaisuudessa miehen nimi voi olla Britney Spears.

Maskeeraus ja puvustus toimivat, mutta esimerkiksi taustakankaalla pyörineet tietokoneanimaatiot olisi voinut päivittää tähän päivään. Tökerö grafiikka näytti siltä kuin se olisi tehty ensi-illan aikaan yli kymmenen vuotta sitten.

Esitys yritti kommentoida maailman tilaa ja korostaa jokaisen oikeutta olla oma itsensä. Viiden pennin poliittinen kommentaari oli vain noloa. Ylikansallisten firmojen ja ahneuden kritisointi tarinassa, jonka ainoa funktio on tuottaa tekijöilleen mahdollisimman paljon rahaa on naurettavaa.

Queenin elossa olevat muusikot ovat hyväksyneet musikaalin, olleet mukana sovittamassa sen kappaleita ja kitaristi Brian May on esiintynyt sen vierailevana kitaristina. Joko soittajat ovat kadottaneet iän myötä kaiken arvostelukykynsä, tai tulleet vain rahanahneiksi. Muuten heidän tälle katastrofille antamaansa siunausta ei voi käsittää.