Yasmina Khadra - Kabulin pääskyset

Yasmina Khadra
Kabulin pääskyset
Suom. Lotta Toivanen.
WSOY 2009, 132 s.
Yasmina Khadra tarkastelee löyhässä terroristitrilogiassaan väkivallan ja pelon vaikutuksia tavallisiin ihmisiin. Naisen salanimen takaa löytyy entinen Algerian armeijan upseeri, oikealta nimeltään Mohammed Moulessehoul. Trilogian osista Attentaatti sijoittuu Israeliin, Bagdadin kutsu Irakiin. Kabulin pääskysten näyttämönä on Talibanien hallinnoima Afganistan ja sen pääkaupunki Kabul.

Sotaa on kestänyt kaksikymmentä vuotta ja Kabul on raunioina. Julkisia teloituksia järjestetään päivittäin, naiset on suljettu burkiensa vangeiksi ja kalashnikovein aseistetut sotilaat ajavat miehiä väkisin kadulta moskeijaan.

Romaani seuraa kahta pariskuntaa, vanginvartija Atiq Shaukatia ja tämän vakavasti sairasta vaimoa Musaratia, sekä Muhsin Ramatia, omaisuutensa menettänyttä kauppiasta ja tämän vaimoa Zunairaa, joka on joutunut eroamaan tuomarin virastaan Talibanien naisia koskevien säädösten vuoksi. Lukija kohtaa heidät hetkellä, jolloin yksikään heistä ei ole enää pelastettavissa, kaupungissa, jossa yksinäinen ihminen on auttamatta mennyttä.

Mitä pidemmälle tarina etenee, sen hurjemmin se jahtaa hulluksi tullutta kaupunkia. Khadra kuvaa pelon, nälän ja apatian ilmapiiriä, teloituksia ja kivityksiä, jokapäiväistä kuolemaa. Kauheimmat hänen kertomistaan asioista tapahtuvat silti ihmisten sisimmässä. Burkan alle vangitun, raivoon ja häpeään tukahtuvan Zunairan suulla Khadra puhuu rappiosta, joka luikertaa tiensä ihmiseen ja syö tämän sisältä tyhjäksi.

Khadra näkee terrorismin kurjuuden ja väkivallan kehänä, jossa uhreista tulee syyllisiä ja syyllisistä uhreja, mutta jossa kumpikaan ei menetä inhimillisyyttään. Romaanissaan hän kiertää yhä uudestaan tuota suljettua kehää, jonka sisällä väkivalta ja epätoivo leviävät sisäkkäisissä piireissä. Tai kuten Khadra kirjoittaa: "Kaaoksen sisällä jyllää kaaos, haaksirikon sisällä haaksirikko…"

Tarinasta tulisi helposti raadollinen, mutta Khadran käsissä se on täynnä runollista kohtalonomaisuutta.

Hieman yllättäen Khadra kirjoittaa kaiken keskelle rakkaustarinan. Romaanin kuvaamassa maailmassa rakkaus ilmaantuu vasta kun hulluus on kohonnut lakipisteeseensä, sen jatkoksi ja sitä täydentämään. Rakkaus on sovitusuhri, hetki jolloin burkat riisutaan ja alta paljastuvat ihmiskasvot. Siihen tiivistyy kirjailijan tyyli, joka lyyrisen täyteläisenä kieppuu kuvaamiensa kauheuksien ympärillä, lihana luissa, armona armottomuudessa.

Khadran tapa julistaa henkilöhahmojensa kautta ei ole aina kovin hienovaraista, mutta hänen sanoissaan on näkemystä, joka kohottaa Kabulin pääskyset ajankohtaisesta kirjasta ajattomaksi kirjallisuudeksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.