Yksi Lilli Paasikiven tehtävistä on oopperan yleisöpohjan laajentaminen – Suomen kansallisoopperan taiteellinen johtaja puolustaa parjattua Jää-oopperaa

Paasikivi on Kansallisoopperan taiteellisena johtajana tilannut kolme kotimaista oopperaa.

Lilli Paasikivi aloitti Suomen kansallisoopperan taiteellisen johtajan tehtävässä vuonna 2013. Sopimus ulottuu heinäkuun loppuun 2023.

Se tekee Paasikivelle kymmenen vuoden pestin. Kun ensi-iltoja on vuosittain noin neljä, minkä päälle tulevat oopperoiden uusintatuotannot, vuosiin mahtuu melkoisen monta oopperaa.

– Suunnittelumme menee monta vuotta etupainotteisesti. Se on A ja O tällä alalla, jotta pystyy kiinnittämään kiinnostavia taiteilijoita ja tiimejä. Olin jo suunnitellut ohjelmistoa pitkälle edellisen sopimuksen loppuun 2020 ja siitä ylikin. Nyt ilokseni saan vielä viedä ne maaliin, Paasikivi sanoo.

Mitään suuria linjanmuutoksia Paasikivi ei siis aio tehdä. Hän arvelee oopperan ja baletin hallituksen myöntämien jatkokausien syyksi sen, että hänen tuloksensa ovat puhuneet puolestaan.

– Yksi tehtävä, minkä hallitus minulle antoi, oli yleisöpohjan laajentaminen. Siinä olemme poikkeavien ohjelmistovalintojen kautta onnistuneet. Oopperan kummitus on tuonut meille valtavasti sellaisia kävijöitä, jotka eivät ole ennen käyneet Kansallisoopperassa. Ensimmäisellä kierroksella (vuonna 2015) 75 000:stä lipun ostaneesta asiakkaasta puolet oli sellaisia, jotka eivät olleet käyneet talossa aikaisemmin.

Paasikivi vakuuttaa, etteivät populaarit ohjelmistovalinnat ole olleet pois oopperan esittämisestä.

– Minun aikanani ei ole ollut kyse linjan muuttamisesta vaan linjan laajentamisesta.

Paasikivi on Kansallisoopperan taiteellisena johtajana tilannut kolme kotimaista oopperaa: Apocalyptican Indigon, Sebastian Fagerlundin Syyssonaatin ja viimeisimpänä tammikuussa kantaesityksensä saaneen Jaakko Kuusiston Jään.

– Minusta tärkeää on, että Kansallisooppera jättää tilauksillaan suomalaisen oopperan kaanoniin teoksia eri aikakausien säveltäjiltä. Niin oopperan menestys Suomessa jatkuu.

Päätöksen tilauksista tekee Paasikivi, mutta hän hyväksytyttää valintansa oopperan pääjohtajalla Gita Kadambilla. Suomen kokoisessa maassa Paasikivellä on siis suuri valta oopperamaailmaan.

– Onhan se valtava vastuu. Täytyy olla itse vakuuttunut siitä, että tekee oikean ratkaisun, hän sanoo.

– Sekä Fagerlund että Kuusisto olivat jo siinä vaiheessa uraansa, että he olivat säveltäneet suurelle sinfoniaorkesterille ja tehneet myös vokaalimusiikkia, joten siinä mielessä heiltä oli helppo tilata. Tilaus on kiinni myös siitä, että löytyy teema ja aihe, jotka inspiroivat ja ovat siirrettävissä näyttämölle.

Jää ei kuitenkaan saanut hehkutusta kriitikoilta. Esimerkiksi Harri Kuusisaari kirjoitti Keskisuomalaisessa, että taitavasti orkestroidun musiikin miinuspuolena on yllätyksettömyys, ”kuin kuuntelisi suomalaisen oopperan ensyklopediaa musikaalirytmeillä ja elokuvamusiikin soinneilla terästettynä ja makeutettuna”, ja että ”paikoin tuntuu kuin katsoisi jotain harrastajateatteriesitystä”.

Paasikivi on kuitenkin valmis puolustamaan Kuusiston oopperaa. Hänestä se kunnioittaa Ulla-Lena Lundbergin alkuperäisteosta, ja oopperan musiikki on vahvaa.

– Se, että Jäässä on kansanoopperan henki läsnä, mitä kriitikot karsastivat, oli täysin tietoinen valinta. Musiikki on helposti lähestyttävää, mutta se on silti merkityksellistä ja hienosti toteutettua. Kun tarina on sodanjälkeisestä saariston kalastajayhteisöstä, minusta tyylivalinta sopii siihen erinomaisesti.

Oopperat ovat laajoja teoksia, joiden tekemiseen osallistuu iso joukko ihmisiä. Paasikivi toteaakin, että ideoinnin ja tiimivalintojen jälkeen on osattava päästää irti.

– Olen omalta osaltani vastuussa lopputuloksesta, mutta tilausvaiheessa ei voi määritellä liian tarkkaan, mitä tuleman pitää, koska matkalla on niin paljon muuttujia. Pitää antaa tilaa luovuudelle, sille, että jotain tapahtuu. Liiallinen niskaan huohottaminen ei ole hyväksi.

Kun talon nimi alkaa etuliitteellä kansallis, ei oopperatalo voi palvella vain Helsinkiä. Kansallisoopperan vaikuttavin tapa näkyä Helsingin ulkopuolella löytyy teknologian suomista mahdollisuuksista. Oopperalla on esimerkiksi oma Stage24-verkkopalvelu, jonka kautta voi katsoa tuotantoja.

– Yksi suuri muutos, joka viime vuosina on tapahtunut, on säännöllinen yhteistyö Yleisradion kanssa. Missä emme pysty liikkumaan fyysisellä tuotannolla, pystymme saavuttamaan yleisöjä digitaalisesti. Kansallis-etuliitettä tullaan lunastamaan enemmän juuri digitaalisesti.

Taustalla on Kansallisoopperan taiteilijoiden kanssa vuonna 2013 solmittu tallennesopimus – sekin tehty siis Paasikiven kaudella – jolla tekijöiltä lunastettiin oikeudet tallentaa ja lähettää tuotantoja. Yleisradion kanssa tehty sopimus pitää sisällään sekä radiointeja että päänäyttämön esitysten lähetyksiä. Esimerkiksi Jää-oopperan voi katsoa Yle Areenasta.

– Olemme löytäneet toisemme hyvällä tavalla Yleisradion kanssa. Oopperan näkyvyys ja saavutettavuus ovat kasvaneet kovasti.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .