Yona: Naivi

Yona

Naivi

Kaiho Republic

Arvio: 4/5

Yonan uutta albumia ei voi kutsua teemalevyksi, mutta sitä leimaa levottomuus. Tahto pystyä jäsentämään maailma yhtä mustavalkoisesti kuin nuorempana ja odotus siitä, että huomenna on helpompi olla. Juuri tämä hetki, nykyisyys, on jonkin sortin limbo. Välitila, josta pitäisi päästä pois.

Musiikillisesti laulaja on tullut kaupunkiin, popmusiikin ja sähköisten biittien sekaan. Viisi vuotta sitten ilmestyneen Pilvet liikkuu, minä en -debyyttialbumin vanhanaikaista luomusoundia suoraan pellonlaidalta on edelleen mukana, mutta vain mausteena.

Kertojan nuorempi minä huutelee hänelle jostain teini-ikäisenä kirjoittamansa päiväkirjan sivuilta. Teinin, joka oli tunteenpalossaan ja kiihkossaan naiivi. Mielipiteitä muodostaessaan kertojaminältä taisi unohtua naiivi-sanasta yksi i-kirjain. Se saa silti kunnian olla aikuistuneen Yonan levyn nimi. Naivilla aikuistuminen ei onneksi tarkoita muuttumista tylsäksi.

Vaikka laulaja tuntuukin havahtuneen hippiunelmastaan, niin todellisuuteen hän ei silti ole päätynyt. Haaveilija ja unennäkijä elää edelleen oman päänsä sisällä. Nyt siellä puhuu useampi ääni, ei vain yksi absoluuttisia totuuksia laukova idealisti.

Yonalla on edelleen hämmentävä taito saada runolliset kielikuvansa toimimaan. Samat sanat jonkun muun laulamina kuulostaisivat todennäköisesti todella korneilta.

Musiikillisesti Yonan levyt ovat aiemminkin rönsyilleet, mutta nyt tarjolla taitaa olla niistä monipuolisin paketti, joka ilahduttavasti pysyy kuitenkin kasassa alusta loppuun. Didier Selinin tuottamalla levyllä kuullaan muun muassa jousia, sähköbassoa, pitkä kitarasoolo, syntetisaattoreita, modernia naksutusta, suhinaa, rumpupädeja ja vaikka mitä muuta.

Kaiken kietoo yhteen Yonan taitava laulu, josta onneksi puuttuu nykyään liian monen suomalaisen naisartistin tehokeinona käyttämä huokailu. Tangoa tai Suomi-Filmien kuvastoa ei ole tällä kertaa tarjolla. Se nostalgiatrippi on jo tehty.

Yonan taustabändi Liikkuvat Pilvet on ollut mukana biisien sovittamisessa aiempaa aktiivisemmin. Jos mahdollista, niin sen ansiosta heidän soittonsa soljuu vielä helpomman kuuloisesti eteenpäin.

Sävellys- ja sovitustyöhön on taidettu käyttää tällä kertaa reippaasti aikaa, mutta liian hiotulta Naivi ei kuulosta.

Se kuulostaa vain ja ainoastaan Yonalta, jonka vanhojen fanien ei kannata säikähtää mukaan tulleita moderneja elementtejä. Yona ei vieläkään elä tässä hetkessä, vaan tekee ajatonta musiikkia, hienon omalaatuista poppia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.