Kesäteatterin lapsiyleisö voi olla armoton – Jos lapsissa näkyy kyllästymisen merkkejä, näyttelijän on parasta alkaa ilmeillä ja nostaa energiatasoaan

Kesäteatteri Adastra valmistautui Prinsessa Pikkiriikki -näytelmään Mäki-Matissa. Näytännöt jatkuvat 21.7. asti.

Olen prinsessa, ja prinsessat voivat tehdä mitä haluavat, kiljahtaa Prinsessa Pikkiriikki teatteri Adastran harjoituksissa Mäki-Matissa.

Näytelmän Eemil-poika ei väitettä niele.

– Et sinä mikään prinsessa ole. Isäsi on autokauppias eikä kuningas. Sitä paitsi oikean prinsessan mekossa ei ole pinaattisopan tahroja.

Näytelmän ensi-ilta oli eilen.

Heidi Laasaselle Pikkiriikki on hänen tähän asti nuorin roolihahmonsa.

– Tällainen peppipitkätossumainen tyttörooli viehättää minua. Rallattelen kotonakin näytelmän lauluja, Laasanen kuvailee.

Erona aikuisrooleihin on tunneilmaisun suoruus.

– Aikuinen yrittää peitellä tunteitaan, ja se heijastuu myös aikuisroolin rakentamiseen. Lapsiroolissa tunteet näkyvät heti ja vilpittöminä.

Prinsessa Pikkiriikki – tuo kaikkien tuhmuroijien sankari ja oman elämänsä batman, kuten esittelyteksteissä kuvaillaan päähenkilön luonnetta – on kirjailija Hannele Lampelan luoma satuhahmo ja nykylasten iltasatusuosikki. Pikkiriikki seikkailee neljässä kirjassa.

Sinistä poskipunaa. Pim, minä olen valmis, prinsessat Pöjöläinen eli Iris Korhonen ja Pikkiriikki eli Heidi Laasanen tekevät taikojaan. Kuva: Venla Tirkkonen
 

Harjoitukset alkoivat normaalia myöhemmin, sillä näytelmä vaihtui viime tingassa. Puolitoista viikkoa ennen ensi-iltaa harjoitukset näyttivät kuitenkin jo viittä vaille valmiilta.

Eniten näytelmän tekijät fiilailivat rekvisiittaa ja hahmojen vaatetusta: Prinsessa Pöjöläinen sai repun ja nallenkorvat. Prinsessa Pikkiriikin vaaleanpunaista tyllihametta aseteltiin, ja pahvista prinsessankruunua maalattiin vesiväreillä. Vai tarvitseeko prinsessa ollenkaan kruunua, pohdittiin.

Ohjaaja Marianna Räsänen keskeytti näytelmän läpiviennin puolenkymmentä kertaa.

– Astu ensin sisään, sitten vasta Makkara-koira tulee ulos.

– Kulje Pikkiriikin perässä.

Läpimenon jälkeen tarkastetaan huonekalujen paikkoja ja turvallisuusasioita.

– Arkun salpa pitää olla ylhäällä. Ja muistakaa juostessanne, että pikkulapsia voi istua jopa näin lähellä, Räsänen kertoi huomioistaan.

Esitysten käynnistyttyä hän ei aio antaa ohjeita.

– Kun näytelmää esitetään, se alkaa elää omaa elämäänsä ja kehittyä. Siinä vaiheessa pieniin yksityiskohtiin ei pidä puuttua. Ohjaaja antaa palautetta vain, jos näytelmän perusidea näyttäisi muuttuvan, arvioi Räsänen.

Räsäsen mukaan lastennäytelmän suunnittelussa pitää ottaa huomioon se, että lapset tarttuvat helposti yksityiskohtiin.

– Prinsessa Pikkiriikki on suosittu tarina, ja lapset huomaavat, jos näytelmässä jokin kohta on eri tavalla kuin kirjassa, sanoo Räsänen, joka on ohjannut aiemmin Adastralle lastennäytelmän Fedja-setä, kissa ja koira.

Ohjaaja Marianna Räsäsen mukaan lastennäytelmässä on hyvä noudattaa kirjan tapahtumia, sillä lapset kiinnittävät huomiota pieniin yksityiskohtiin. Kuva: Venla Tirkkonen
 

Iris Korhonen eli näytelmän Prinsessa Pöjöläinen on Pikkiriikin paras ystävä, jonka hän kehittelee itselleen, kun aikuiset ovat kadonneet. Lapsesta asti näytellyt ja alasta itselleen ammattia haaveileva Korhonen on huomannut, että jos lapset näyttävät kyllästymisen merkkejä, näyttelijän kannattaa päinvastoin lisätä omaa energiaansa.

– Pitää tehdä hauskoja juttuja ja ottaa kontaktia yleisöön. Kun alkaa ilmeillä, yleensä lapsia rupeaakin sitten naurattamaan, on Korhonen huomannut.

Kesäteatterissa ei ole kuiskaajia. Mitä tehdään, jos repliikki unohtuukin?

– Paras on improvisoida jotain ja usein tukea saa vastanäyttelijöiltä. Meillä on niin hyvä luottamus tekijäporukan kesken, että kyllä me aina jotain keksitään.

Esitykset jatkuvat 21.7. asti Jyväskylän Mäki-Matissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.