Kolumni: Oi ihana kesäkuu!

Usein kesäkuinen päivä menee niin, että kun vanhempi raahautuu työpäivän jälkeen kotiin, hän näkee jo oven suusta teinin, joka makaa kuin laho lude jähmettyneenä selälleen petaamattomaan sänkyynsä, kirjoittaa Katri Nieminen.

Ihanaa, huutavat lapset, enää muutama päivä loman alkuun!

Kamalaa, miettii iän kuluttama, teinien ”vanhukseksi” ristimä vanhempi ja laskee, että pian koittaa se neljä viikkoa, jonka aikana vanhuksen työn määrä kaksinkertaistuu ja pinna kiristyy.

Murrosikäisten koulujen loppumisen ja vanhuksen heinäkuussa alkavan lomakauden välissä on aika, jolloin teinit ovat työpäivän ajan kotona ilman jatkuvaa valvontaa.

Periaatteessa murkkujen kanssa on sovittu, että koti pidetään siistinä, siivotaan jäljet ja vähintäänkin lämmitetään jotakin kunnon ruokaa. Mutta sopimuksethan on tehty rikottaviksi!

Usein kesäkuinen päivä menee niin, että kun vanhempi raahautuu työpäivän jälkeen kotiin selkä köyryssä tavanomaista painavampien ruokakassien painosta, hän näkee jo oven suusta teinin, joka makaa kuin laho lude jähmettyneenä selälleen petaamattomaan sänkyynsä. Kuulokkeet tukkivat korvat ja katse tuijottaa lasittuneesti härpätintä.

Keittiön pöydällä kovettunut juusto tervehtii leivänmurujen keskeltä pöytään unohtunutta maitopurkkia ja tyhjiä jäätelöpaketin kuoria. Kaiken kruunaa tiskivuori, joka ei mahdu koneeseen, koska se on yhä tyhjentämättä puhtaista astioista.

Jos teini sattumalta on ilman kuulokkeita, hän on kuitenkin saattanut havaita, että vanhempien auto kaartaa pihaan. Silloin teini liikehtii tavanomaista enemmän. Syy säntäilyyn selviää sisällä: ne kolme hommaa, jotka teinille oli päivätyöksi annettu, ovat tekemättä ja unohdusta yritetään paikkoa 30 sekunnissa. Turhaan.

Vanhuksen tekemättömien kotitöiden röntgenkatse on jo oppinut poimimaan hätäisesti kaappiin työnnetyn likaisen vaatekasan ja märän pyyhkeen, joka on kiireessä pedattu möykyksi sängyn sisään.

Pikaisen ”moin” jälkeen alkaakin jo eteisessä kesäkuulle ominainen tenttaus.

– Onko tänään ruokaa laitettu, sänky pedattu ja tiskikone tyhjennetty?

– Oi, mä unohdin, ja lisäksi Hiltsu pyysi mua sinne ja sitten me mentiinkin Viltsun kanssa tänne ja sitten oli harkat ja pyörän avain oli hukassa ja mä oon ollut koko päivän jossakin...

Jostakin syystä iPadista on kuitenkin akku loppu ja Wii-pelin ohjaimet, sarjakuvakirjat ja piirtelylehtiöt levittäytyvät paljastavasti olohuoneen lattialla. Hmmm.

Usein vanhuksen hermojen venyttelyä seuraa välittömästi äänijänneharjoitus. Lopulta keittiön raivaa usein loppujen lopuksi vanhus, koska hän ei jaksa odottaa. Teinit ruokitaan jollakin muulla kuin leivällä ja jäätelöllä, ja ei kun tiskikone pyörimään, toivorikkaasti seuraavaa aamua odottamaan.

Oma lukunsa on nukkumaanmeno. Koska teinit nukkuvat kesäkuussa puolille päivin, heitä ei luonnollisesti väsytä kello 22, jolloin työpäiväänsä valmistautuva vanhus jo tahtoisi nukahtaa. Ei. Silloin on pelattava talon seiniä jymistävää koripalloa ja katsottava elokuvia äänet päällä, käytävä suihkussa ja hoidettava kaikki muutkin tärkeät asiat.

Vanha ei jaksa nostaa kallisarvoisen nukahtamishetkensä adrenaalitasoa kiistelyllä nukkumaanmenoajoista, vaan laittaa tyynesti korvatulpat korviin ja pään tyynyyn. Aamulla teiniä saattaa kohdata kuitenkin yllätys. Olohuoneeseen on ilmestynyt kovaääninen herätyskello, joka on aivan itsestään päättänyt soida kello 9. Silloin vanhusta kaukana työpöytänsä ääressä myhäilyttää.

Oi ihanaa kesäkuuta!

Kirjoittaja on Jyväskylän Seutu -toimituksen uutistoimittaja.