Meteorologi Petri Takala listaa sisämaalle ominaisia sääilmiöitä ja kertoo vinkkejä veneilijöille

Meteorologi Petri Takala kannustaa vesilläliikkujia lukemaan taivaan merkkejä ja tarkkailemaan tutun vesistön käyttäytymistä erilaisissa tuuliolosuhteissa.

Sateisella tai tuulisella järvellä voi seilata rauhassa, sillä tungosta ei ole. Sää määrittää pitkälle, lähdetäänkö veneilemään, surfaamaan tai ajelemaan vesiskootterilla. Päättäväisimmät harrastajat toki lähtevät lomakuukaudeksi veneilemään tutkimatta edes lähituntien ennusteita, mutta monilla lähtökynnystä nostavat kova tuuli tai ukkosen mahdollisuus.

Meteorologi Petri Takala listasi sisämaalle ominaisia sääilmiöitä ja kertoi muutamia säävinkkejä veneilijöille.

Tuulen vuorokausivaihtelu on seurausta auringon lämmityksestä. Varsinkin aurinkoisena päivänä maan pinta lämpenee nopeasti kymmenillä asteilla, mutta ilma ei juurikaan lämpene. Suurta lämpötilaeroa tasoittamaan syntyy nousevia ilmavirtauksia, termiikkejä, ja lopulta myös ilma alkaa lämmetä. Samalla, kun maan pinnan lämpöä ja kostetta siirretään ylemmäs ilmaan, saadaan vaihtokauppana ylempänä ilmakehässä puhaltavia tuulia maanpinnalle. Juuri nämä pyörteiden tuomat ylätuulen tuliaiset me koemme tuulenpuuskina. Ne voivat kulkeutua maanpinnalle jopa 1–1,5 kilometrin korkeudesta.

Sisämaassa tuulenpuuskat ovat alkukesän iltapäivänä usein juuri niin voimakkaita kuin tuuli 1,5 kilometrin korkeudella. Termiikit heikkenevät huomattavasti heinäkuuhun mennessä, kun ylemmät ilmamassat ovat lämmenneet.

Kapeassa salmessa tuuli voi olla paljon kovempaa kuin järvenselällä. Tämä johtuu siitä, että tuulen puhaltaessa kapean salmen läpi se kanavoituu ja voimistuu.

Tuuli seurailee rannan muotoja. Kun tuuli kohtaa esteen, kuten niemenkärjen tai saaren, tuuli joutuu kiertämään sen. Siksi voimakkain tuuli on usein niemen tai saaren kulman takana, minkä jälkeen tuuli nopeasti tyyntyy. Usein myös aallokko voi nopeasti kasvaa tai pienentyä niemenkärjen takana.

Aalto alkaa murtua kokonaan sen saapuessa matalikolle, jossa veden syvyys on on 1,3-kertainen aallon korkeuteen nähden. Kun metrin korkuinen aalto lähestyy rantaa, jossa veden syvyys on korkeintaan 1,3 metriä, aalto alkaa murtua.

Useimmiten paikalliset voimistumiset ja heikkenemiset tapahtuvat hyvinkin samalla tavoin tuulen suunnasta riippuen. Avaintekijät ovat siis tuulen suunta ja se, paistaako aurinko vai onko täysin pilvistä. Tarkimmatkaan tietokonelaskelmat eivät osaa laske alle 10 kilometrin kokoisia paikallisia ilmiöitä.

Kovakin ukkonen saa usein alkunsa melko viattoman näköisestä kesäisestä kumpupilvestä. Mikäli kumpupilvi kasvaa pystysuunnassa silminnähtävän nopeasti, enteilee se yleensä ukkosen syntyä jo tunnin sisällä. Jos vielä useampi kumpupilvi on kasvanut yhteen pidemmäksi jonoksi, jonka alaraja on tasaisen suora, on syytä varautua rajumpaankin ukkosmyräkkään.

Ukkospilvelle ominainen tummansynkkä väri on nähtävissä vasta, kun ollaan jo hiljalleen ajautumassa sen alle. Ukkospilvi ei siis ole mitään erityistä omaa pilvimassaa. Tumma väri johtuu voimakkaasta varjosta, jonka normaalia paksumpi pilvi aiheuttaa.

Kumpupilvi ja vielä kehitysvaiheessa olevan kuuropilven yläraja muistuttavat kukkakaalia. Varma merkki ukkosesta tai voimakkaasta kuuropilvestä on se, kun pilvi alkaa muistuttaa alasinta, jonka yläosa on rakenteeltaan kuitumainen eikä enää kumpupilvelle tyypillisen kukkakaalimainen.

Kumpupilviä eikä yleensä kuuropilviäkään synny merien ja järvien suurten selkien yläpuolella, koska aurinko ei päivän aikana juuri saa lämmitettyä vedenpintaa.

Jos kotirannassa on pilvistä, järvellä taivas voi olla täysin pilvetön.

Ukkospilvet voivat toisinaan aiheuttaa paikallisesti hyvinkin tuhoisia, jopa hirmumyrskyn voimalla puhaltavia puuskatuulia. Yksittäisen pilven tuulenpuuskia ei voi ikinä ennustaa täydellä varmuudella.

On siis parempi väistellä tällaisia pilviä turvallisen etäisyyden päästä.

Mikäli kuitenkin joudutaan ukkospilven reitille, on hyvä muistaa ukkosen voimistavan valitsevaa tuulta ainakin 7–10 m/s. Jos pilvi on poikkeuksellisen uhkaavan näköinen ja sen alaraja hyvin alhaalla, on syytä varautua jopa 15 m/s lisäykseen.

Kaikkein voimakkaimmat ukkoset meille kehittyvät Itä-Euroopan kostean kuumasta ilmamassasta, jonka Baltian ja Itä-Euroopan aurinko on sysännyt aluilleen. Tällöin syntyy järjestäytyneitä, laajoja ukkosrintamia, jotka voivat ukkostaa meillä voimalla myös yön ja aamun tunteina.

Kun seisot selkä tuuleen päin ja nostat vasemman kätesi vaakatasoon, kätesi osoittaa kohti matalapainetta. Nostamalla oikean kätesi vaakatasoon kätesi osoittaa kohti korkeapainetta.

Jos samalla näet jääkiteistä muodostuneita hentorakenteisia kuitumaisia yläpilviä, pystyt päättelemään, minne päin matalapaine ja korkeapaine ovat liikkeellä.

Matala- ja korkeapaineet liikkuvat samaan suuntaan kuin yläpilvetkin.

Mikäli siis yläpilvet saapuvat vasemmalta puolelta sinua kohti, on matalapaine lähestymässä.

Korkeapaine on puolestaan tulossa ja matalapaine väistymässä, mikäli yläpilvet lähestyvät oikealta puolelta.

Meteorologi Petri Takala viettää sapattivapaata Forssassa – "Elän ilman kalenteria"