Rautalaiva m/s Murole toimii jämsäläisen Joensuun perheen kesäkotina – "Vesi on rauhoittava elementti, jonka avulla pääsee irti arjesta"

Kun jämsäläisen Joensuun perheen rautalaivan m/s Murolen narut irtoavat laiturista, irtoavat samalla vesillelähtijöiden ajatukset töistä, arjen stressistä ja alati jotakin hälyttävästä puhelimesta.

– Vesi on rauhoittava elementti, jonka avulla pääsee ihan eri tavalla irti hektisestä arjesta, kertoo Katja Joensuu.

Vaikka omanlaistaan arkea toki laivassakin eletään.

Laivaperheeseen kuuluvat Jarkko Joensuu (vas.), Niki Joensuu, Neea Joensuu, Niilo ja Katja Joensuu. Kuva: Emma Nikander
 

 

Joensuut olivat etsineet aiemman laivansa tilalle hieman isompaa, sillä vesillä on mukana yleensä aina ystäviä, lapsia ja lasten kavereita. Kun Jarkko Joensuu 12 vuotta sitten esitteli vaimolleen Katjalle Näsijärveltä löytyneen uuden rautalaivan, Katjan ensimmäinen ajatus oli, että ”tuota ei ikinä meille”.

– Katja leimasi minut ihan kajahtaneeksi, Jarkko nauraa.

Niilo on ollut Joensuun perheen laivakoirana kolmisen vuotta, joten Murole on tuttu ympäristö Niilollekin. Kuva: Emma Nikander
 

Ongelma oli se, että Murole oli tuolloin pelkkä rautakaukalo. Toisin kuitenkin kävi. Yli 20 metriä pitkä kaukalo tuotiin Tampereelta lavetilla Jämsään, ja urakka alkoi.

Kaikki Murolen rautarakenteet on rakennettu Olkkolan telakalla. Sisusta on tehty pääosin itse, vaikka apua onkin tarvittu esimerkiksi putki- ja sähkötöiden tekemiseen. Laiva on eristetty uretaanilla, ja se lämpiää vesikiertoisella patterilämmityksellä.

Laivanrakennus on ollut pitkälti itse oppimista. Murolen sisustat suunniteltiin kahden edellisen laivan pohjalta.

– Mietimme, mikä edellisissä toimi ja mikä ei. Laivan sisustaminen vie enemmän aikaa kuin samankokoisen asunnon sisustaminen. Laivassa vatupassilla ei tee mitään: kaikki on väärää ja kieroa. Pitää mennä sillä, mikä näyttää hyvältä, kertoo Jarkko.

Neea Joensuulla on Murolessa oma kajuutta. Kuva: Emma Nikander
 

 

Murole laskettiin Päijänteelle ensimmäistä kertaa sen historiassa vuonna 2011. Laiva ei silti ole vielä valmis, eikä siitä välttämättä edes koskaan tule täysin valmista. Projektia viedään joka vuosi eteenpäin.

– Aina keväällä pidämme rakennusjakson, kertoo Jarkko.

Into rakennustöihin alkaa kasvaa kevätauringon ensimmäisten säteiden myötä. Nyt työn alla on ohjaamo.

– Tällainen projekti kasvattaa luonnetta. Olen ”kaikki mulle heti nyt” -tyyppi. Jarkko on joutunut toppuuttelemaan, kun olen ollut hankkimassa verhoja ennen kuin laivassa on ollut edes ikkunoita, Katja nauraa.

Yleensä viimeistään juhannuksena Joensuut pakkaavat työkalut kasaan. Laivuriloma saa alkaa.

– Sitten nautitaan. Juhannuksen vietämme lähes aina Salinsaaressa, joka on Päijänteen Laivureiden oma paikka, Katja kertoo.

Miehistöllä on luonnollisesti yhtenäinen asu. Kuva: Emma Nikander
 

 

Kesät laivalla ovat erilaisia. Viime kesänä Murole miehistöineen kiersi muun muassa jokakesäisen Päijänteen Laivureiden regatan, Salinsaaren juhannuksen, vietti aikaa Pihlajakoskella kesäsatamassa ja toimi Korpilahden palvipäivillä esiintymislavana. Joensuille laivaharrastus onkin ennen kaikkea sosiaalinen tapa viettää aikaa. Uusia ystäviä laivuripiireistä ovat saaneet niin aikuiset kuin lapsetkin.

– Sosiaalisuuden lisäksi tärkeää ovat liikkuminen paikasta toiseen ja maiseman vaihtuminen. Me tykkäämme satamapaikoista, sillä haluamme tavata muita ihmisiä. Pari kertaa olemme olleet esimerkiksi Suomipop-festareilla Jyväskylässä, Katja kertoo.

Neea, 10, kertoo myös pitävänsä erilaisista tapahtumista, joihin laivalla on reissattu.

– Suomipopeilla oli kivaa, kun me lapsetkin pääsimme kuuntelemaan musiikkia laivan yläkannelta, hän kertoo.

”Mukavuuksia on vähemmän kuin kotona”, Katja kertoo. Kuva: Emma Nikander
 

 

Laivalla vietettyyn arkeen kuuluvat yksinkertaisuus ja läsnäolo vahvemmin kuin maissa.

– Emme ole halunneet laivaan ylimääräisiä mukavuuksia. Meillä ei ole kahvinkeitintä, ja tiskit tiskataan käsin, Katja kertoo.

– Ruoanlaitto on erilaista kaasuhellalla. Täällä ei tarvitse pestä pyykkiä, eikä meillä ole koskaan ollut laivassa televisiota. Olemme halunneet pyhittää laivassa olemisen yhdessäololle.

Se toteutuu myös nuorten mielestä.

– Laivalla ollessa tulee oltua enemmän sosiaalinen, sillä kotona olen tietokoneella paljon, kertoo Niki, 17.

Myös Niki Joensuu on opetellut ohjaamaan Murolea. Kuva: Emma Nikander
 

Viime kesänä myös hän pääsi tarttumaan laivan ruoriin. Se on ollut mieluisaa.

– Niki ajoi viime kesänä varmasti enemmän kuin minä, Jarkko muistelee.

Laivaperheeseen kuuluvat Jarkko (vas.), Niki, Neea, Niilo ja Katja Joensuu. Kuva: Emma Nikander
 

 

Syyskuun koittaessa laivuriarki saa taas hetkeksi riittää. Silloin tuntuu jo mukavalta palata kesäretkiltä, ankkuroida laiva Jämsänjoelle ja vaihtaa käsin tiskaaminen tiskikoneeseen sekä pannukahvi kahvinkeittimeen.

– Kyllä tästäkin on hyvä ottaa muutama kuukausi lomaa. Sitten jaksaa taas kevään sarastaessa innostua, ja syntyy kipinä päästä laivan pariin, Jarkko kuvailee.

Juttu on julkaistu myös Keskisuomalaisen Lomalla-lehdessä. Pääset näköislehteen tästä.

Laivat

m/s Murole

Rakennusvuosi 1885

Historia lyhyesti: Murole on ollut Näsijärven suurin hinaaja. Se on valmistettu Tampellan konepajalla ja on toiminut Murolen höyrysahan hinaajana. Laiva on poistettu työkäytöstä 1950-luvulla, jonka jälkeen se on siirretty huvikäyttöön.

Moottori: Scania, teho, 280 hv

Polttoaine: Diesel

Matkanopeus: noin 8 solmua

Pituus: 21,97 metriä

Leveys: 5,05 metriä

Syväys: 2 metriä

Paino: noin 70 tonnia

Kulutus: noin 10 l/h