Kolumni: Sote-uudistuksen viivytys käy kalliiksi

Olemme hämmästyttävässä tilanteessa. Opposition valta- ja vaalipolitiikka on viivästyttämässä vuodella kansalaisten tasavertaisten palvelujen kannalta välttämättömän maakunta- ja sote-uudistuksen.

Ihmetellä täytyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan oppositiojäsenten väitteitä siitä, että valiokunta ei olisi saanut kaikkia uudistuksen kannalta olennaisia esityksiä hallitukselta. Ensimmäiset lait sosiaali- ja terveysministeriö sai jo maaliskuussa 2017, viimeisimmän maaliskuussa 2018.

Ainoana valiokuntana Krista Kiurun (sd.) johtama sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole saanut valmiiksi ensimmäistäkään uudistukseen liittyvää mietintöä tai lausuntoa. Tällaista toimintaa ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua ”huolelliseksi mutta ripeäksi”. Viivytys käy kalliiksi kaikille.

Valmistelutyö maakunnissa on jo pitkällä, jopa 15 maakuntaa olisi kyselyn perusteella valmis aloittamaan jo vuoden 2020 alusta. Uudistuksen toteutuminen on siis nyt eduskunnasta ja sen sote-valiokunnasta kiinni.

Olen runsaan 15 vuoden aikana pitänyt itsestään selvänä, että kansanedustajat on valittu eduskuntaan päättämään Suomen asioista. Nyt on pakko sanoa, että usko yhdessä päättämisen ja sopimisen kyvystä koko suomalaisessa yhteiskunnassa horjuu.

Tämä on erittäin vakava asia.

Opposition olisi korkea aika tiedostaa, että kysymys on myös julkisen sektorin sote-palveluiden pelastusoperaatiosta. Moni kunta on jo siirtänyt sote-palvelunsa yksityisten lääkärifirmojen hoidettavaksi. On aivan selvää, että tahti tulee kiihtymään hallitsemattomaksi, jos uudistusta tietoisesti kaadetaan tai jarrutetaan.

Meitä keskustalaisia ihmetyttää, miksi oppositio on keskittynyt kaatamaan uudistuksen, kun keskeisimmissä tavoitteissa on yhteisiä nimittäjiä yli hallitus-oppositiorajojen.

Sote-uudistus on tehtävä kansalaisten yhdenvertaisten palvelujen turvaamiseksi koko maassa. Olemme nyt lähempänä maalia kuin koskaan uudistuksen 10-vuotisessa historiassa.

Sote-palvelujen järjestämiseen tarvitaan kuntia laajemmat hartiat ja se toteutuu maakuntien kautta. Maakunnat vastaavat käytännössä nykyisiä sairaanhoitopiirejä. En käsitä, millä logiikalla tätä voidaan kutsua ”lehmänkaupaksi”. Se on luonteva lähtökohta toteuttaa historiallisen suuri uudistus. Aluekehitykseen liittyvien tehtävien siirto kansanvaltaisille maakunnille on kirjattu jo viime kaudella virkamiesselvityksiin. Nyt se toteutetaan.

Perustason ja erikoistason sote-palvelut tulee yhtenäistää; maakunnalle tulee rahat ja päätösvalta. Vinhasti kasvavien sote-kustannusten nousukäyrä on taitettava, jotta veronmaksajien rahoja riittää myös esimerkiksi koulutukseen ja sosiaaliturvaan. Tähän olisi nyt paremmat mahdollisuudet kuin koskaan sekä perustason palvelujen vahvistamisella, myös tietojärjestelmien yhtenäistämisellä ja teknologian hyödyntämisellä.

Suomessa on erilaisia alueita asukaspohjaltaan, ikärakenteeltaan, väestötiheydeltään ja etäisyyksiltään. Lainsäädännöllä luodaan raamit ja maakunnille annetaan päätösvaltaa järjestää sote-palvelut olosuhteisiin nähden parhaalla tavalla. Kansanvaltaa halutaan vahvistaa ja se tapahtuu, kun päättäjät valitaan suorilla vaaleilla.

Onkin kysyttävä, ampuuko oppositio nyt tykillä hyttysiä.

Ainoa erimielisyys hallituksen ja opposition välillä on maakuntien lukumäärä sekä sote-valinnanvapaus, jota toteutettaisiin vaiheittain maakuntien päätöksellä ja kriteerien täyttyessä.

Kirjoittaja on keskustan

kansanedustaja Keski-Suomesta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .