Äidille juureksia ja lehmälle pati

Huomenna vietämme jälleen äitienpäivää. Onneksi on tullut laitettua talteen lasten päiväkodissa ja alaluokilla tekemät kortit, ne ovat herttaisia. Niitä on kiva silloin tällöin katsella tänäkin päivänä, sillä isoiksi kasvaneet lapset eivät enää valitettavasti askartele.

Korteista näkee heti, onko sen tehnyt tyttö vai poika. Molempien mielestä äiti oli tuolloin ollut maailman paras, mutta tytön tekemät pursuavat sydämiä ja kukkasia, pojan ovat maanläheisempiä.

Hauskin kortti, joka jaksaa naurattaa, kun sitä vain ajatteleekin, on pojan ilmeisesti koulun alkuvuosina väsäämä. Hän oli leikannut siihen aikakauslehdestä erilaisia juureksia ja kirjoittanut toivotuksen: Näillä laihdut.

Jossain vaiheessa korteissa näkyi kovasti aseita ja panssarivaunuja. Itärajan pinnassa asunut mummukin sai silloin kortin, jossa hän torjuu yksin sinko olalla puna-armeijan laajamittaisen hyökkäyksen.

Äitienpäivää viettää huomenna myös miehen suvun matriarkka, viikko sitten sata vuotta täyttänyt Vieno-mummu Kinnulassa. Oli mahtava elämys päästä osallistumaan virkeän päivänsankarin syntymäpäiväjuhlille.

Menomatkalla mies muisteli, kuten aina Kinnulaan ajettaessa, lapsuuden kesiään mummulassa. Tuolloin pojat saivat vielä olla poikia ilman jatkuvaa kännykkävalvontaa. Noin kymmenvuotias nassikka piti ilmakiväärin kanssa huolen siitä, ettei räkättirastaskanta päässyt runsastumaan. Muuta ei ollut lupa ampua, joten poika hautasi toisten lajien saalislinnut. Se oli viisasta, sillä mummulan kissa toi maan pinnalle jätetyt räksävainaat aina näytille.

Kerran metsässä kaksi teertä laskeutui lähettyville. Kiusaus oli liian suuri, kiven takaa oli pakko ottaa tähtäin kohti toista ja laukaista. Kuului lopsaus ja teeri vähän pörhensi, mutta muuta ei onneksi tapahtunut.

Vielä lähes viidenkymmenen vuoden päästäkin välikohtaus laitumella aiheuttaa miehelle huonoa omaatuntoa.

Ilmakiväärimies vaani huvikseen yhtä lehmää ja lopulta ampui sitä kohti. Kuulemma kaukaa roikkulaukauksella ja toivoen kovasti, ettei osuisi. Mutta osuihan se.

Lehmä ei ollut moksiskaan vaan jatkoi märehtimistä. Jälkitarkastuksessa sen kyljestä ei löytynyt nirhaumaakaan.

Ehdotin, että nämä muistelot olisivat ehkä hauskaa ohjelmaa juhlissa, mutta mies kieltäytyi.

– Mummu ei tiedä.

Olisi mahtavaa elää satavuotiaaksi. Elämää olisi jäljellä niin paljon, että Suomi ehtisi voittaa Euroviisut toiseen kertaan (kenties jo tänä vuonna), päästä jalkapallon MM-kisoihin ja voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden ainakin viisi kertaa. Se on varmaa, että Skoda töröttäisi aina vaan kaukalon laidalla ja Juhani Tamminen kommentoisi värikkäissä vaatteissa erätauoilla. Hän on vienyt ilveilevän pukeutumislinjansa jo niin pitkälle, että rusetin tilalla oli keksi leuan alla, nähtävästi Domino. Hämmästyttävää!

Vanhuus on tainnut jo koittaa, sillä millään ei jaksa valvoa tv:n ääressä kuin kaksi erää, joista jälkimmäinen menee jo torkkuen. Ehkä sitten jaksaa, kun läpihuutomaat, kuten Tanska, Norja ja Venäjä on nuijittu ja tositoimet alkavat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.