Äiti kutsuu, kuuleeko maa

Lasten kasvattaminen on helppoa aluksi mutta vaikeutuu loppua kohden. Pienet lapset kuuntelevat vanhemman ohjeita ja tottelevatkin, vanhemmiten korvissa on usein kuulokkeet ja kontaktin saa parhaiten internetin WhatsApp-viestisysteemillä.

Virheitä tulee kun virheitä tehdään, sanoi entinen konttoristi. Tietenkin silloin kuunnellaan, kun ei pitäisi.

Ajelin viime sunnuntaina pian ajokortti-ikäinen kuopus kyydissäni autoa kaikessa rauhassa, kun eteen ilmestyi ulkomaan kilvissä oleva pikkuauto. Kahdeksankympin alueella naapuri juristeli menemään kuuttakymppiä ja me takana. Ehkä autossa oli kesärenkaat.

Käynnistin monologin ja muistelin, kuinka ennen vanhaan Neuvostoliitossa nastarenkaita ei ollut monessakaan autossa. Niissä joissa oli, piti olla tarra perälaudassa varoittamassa nastattomia, että kulkupeli pysähtyy tavallista ärhäkämmin. Jos varoitustarraa ei ollut, tuomittiin automaattisesti syylliseksi peräänajossa.

Toyota oli menopäällä ja matelu alkoi nyppiä.

– Kohta näytetään tuolle kuppaajalle närhen munat kun moottoritie alkaa.

Tällä kertaa lapsella ei ollutkaan musakuulokkeita päässään ja hän kuuli kaiken. Palautetta tuli. Ei auttanut jälkiselittely, että ohitamme vasta sitten kun se varmasti on turvallista.

Liikenteessä jos missä olisi tärkeää opettaa lapsille oikeaa käyttäytymistä omalla hyvällä esimerkillä. Toisaalta, oikein huono esimerkki voi aiheuttaa elinikäisen varovaisuuden.

Esikoinen muistelee silloin tällöin vieläkin kauhun hetkiä kyydissäni, kun olin monta vuotta sitten satasen vauhdissa näkevinäni kantarelleja tienvarsikoivikossa. Hänen mukaansa auto seikkaili hetken vastaantulevien kaistalla, itse en moista edes huomannut.

Aina kasvatustoimet eivät toteudu vaikka niin luulee, eihän lapsia voi kaiken aikaa olla vahtimassa.

Esikoinen paljasti vasta hiljattain katsoneensa alle kouluikäisenä naapurissa Tuntemattoman sotilaan, vaikkei kotona sitä sallittu. Samanikäisellä kaverilla oli myös kielto, mutta hänen isoveljensä elokuvan sai jo katsoa ja kaukoviisaasti oli sen myös nauhoittanut.

Kun vanhemmat eivät olleet kotona, hän antoi pikkunassikoiden katsoa leffaa kanssaan. Ei kuitenkaan ilmaiseksi. Aika ajoin nauhan katselu keskeytettiin ja kolmikko lähti ulos leikkimään teloitusta.

Pikkupojat asettuivat kasvot seinää vasten ja isoveli syyti heidän selkäänsä käpyjä, jotka teloitettavat olivat ensin itse keränneet.

Välillä leikittiin hyökkäyssotaa. Pienimmät joutuivat etenemään ilman aseistusta mäkeä ylös, jonka laelta vanhin tulitti heitä kävyillä minkä ennätti. Myös nämä ammukset hyökkääjät keräsivät itse.

Tapahtumasta ei jäänyt kenelläkään traumoja, vain hauska muisto.

Muutama sana vielä hiihtämisestä. Sadan kilometrin tavoite lähestyy viiden kilometrin päiväannoksin mukavasti. Olen jo uskaltautunut mäkimaastoon, katketkoot koivet jos niin on tarkoitettu.

Taidan ilmoittautua Huippuvuorten hiihtomaratonille, joka järjestetään huhtikuussa. Jääkarhu persiissä antaa kummasti lisäpotkua harrastukseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.