Äksyily koituu EU:n hyödyksi

Britannian äksyily Euroopan unionissa on osoittautumassa mitä parhaimmaksi palvelukseksi EU:n tulevaisuudelle.

Vastarannan kiisken asenteellaan Britannia on herkästi ollut vaatimassa itselleen erityiskohtelua EU:ssa. Se on kiukuttanut muita jäsenmaita, mutta ärhentely on samalla pakottanut muut ottamaan vakavasti unionin uudistamisen ja kehittämisen tarpeen.

Tähän suuntaan johdattaa myös tällä viikolla brittihallituksen julkistama osaraportti, jossa arvioidaan Britannian ja EU:n suhdetta. Ydinkysymys on, onko Britannia hyötynyt jäsenyydestä. Osaraportin tunnuslukujen mukaan vastaus on selvä kyllä.

Britannian halu selvittää EU:n hyödyt ja haitat maalleen on itseasiassa erimerkillistä, vaikka selvitys kumpuaakin vastahankaisuudesta. Myös muut maat voisivat terästäytyä ja tehdä saman perässä.

Raportointi olisi tärkeää, jotta sekä EU-myönteiset että -kriittiset voisivat argumentoida kantojaan nykyistä perustellummin – ja vähemmän luulotteluihin nojautuen.

Ristiriitaista tosin on, että selvitykset väistämättä hyödyttäisivät ja kehittäisivät EU:ta kokoamalla tärkeää tietoa unionin toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Ristiriita piilee siinä, että alkuperäinen ajatus selvitysten tekemiselle on kriittisessä suhtautumisessa jäsenyyteen ja halussa irtaantua unionista.

Britannian ärhentely EU:n suuntaan on pitkälti myös sisäpolitiikkaa – niin kuin monessa muussa jäsenmaassa. Britanniassa tosin asetelma voi olla ehkä tavallistakin mutkikkaampi.

Pääministeri David Cameron lupasi taannoin järjestää vuonna 2017 kansanäänestyksen EU:n jäsenyydestä, jos konservatiivit voittavat vaalit vuonna 2015. Samaan aikaan toisaalla Nigel Faragen johtama EU-kriittinen puolue Ukip on kasvattanut nopeasti suosiotaan.

Vaaleja kohti mentäessä Farage on suosionsa kanssa tavallaan puun ja kuoren välissä. Yhtäältä hän tähtää puolueensa hyvään menestykseen vaaleissa, mutta pääministeriksi yltäminen on epärealistista. Ukip pitää tärkeänä tavoitteenaan kansanäänestyksen järjestämistä. Toisaalta juuri Cameronin voitto on varmin tapa taata äänestäjille Faragen puolueen haluama EU-kansanäänestys.

Toki myös työväenpuolueen Ed Milibank voisi mahdollisen vaalivoiton myötä luvata järjestää kansanäänestyksen, mutta takeita asiasta ei ole – sen enempää kuin työväenpuolueen voitosta.

Pääministeri Cameronille Faragen johtama Ukip on jotakuinkin samanlainen uhka kuin kotimaamme sosiaalidemokraateille ovat perussuomalaiset.

Kannattajat valuvat molemmista vanhoista puolueista uuteen, tarttuvia iskulauseita ja selkeäsanaisuutta viljeleviin puolueisiin niin Britanniassa kuin Suomessa.

Britanniassa Ukipin leiriin siirtyvät tyytymättömät konservatiivit useimmiten kokevat, että heidän entinen kotipuolueensa on muuttunut liian liberaaliksi.

Kuulostaa jokseenkin tutulta: myös kotimaassamme pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on saanut arvostelua – tosin maltillisesti ja hieman piilotetustikin – omalta oikeistosiiven kannattajiltaan. Myös heistä osa vilkuilee perussuomalaisten suuntaan mielessään ajatukset leirin vaihtamisesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.