”Älä kato ittees, kato taivasta…”

Yksi lause television kirja-aamussa rysäyttää aamutoimet uuteen asentoon. Se ensimmäinen, jonka ensihoitaja sanoo kolaripaikalla auto-onnettomuudessa ruhjoutuneelle romaanihenkilölle:

”Älä kato ittees, kato taivasta.”

Kiire törmää hiljaiseen ja hitaaseen puheeseen, jota televisioruudusta niin harvoin enää kuulee. Kiljumisen, meuhkaamisen ja hyökkäävän puheen keskellä hitaasti putoilevat sanat pysäyttävät.

Kari Hotakaisen uusin kirja Luonnon laki kertoo lähimmäisenrakkaudesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Törkeä ja herkkä kirja, jos Hotakainen on onnistunut.

Ja sen alussa yksi lause suurempi muita. Tai mistä minä tiedän, kun en ole kirjaa lukenut, mutta yhdenkin lauseen kanssa voi matkustaa päivän. Tai vuoden. Tai loppuelämän.

Tuo lause tarkoittaa mitä lukija tahtoo, mutta joskus arkinen lause kasvaa isoksi.

Ensihoitajan ohje on hyvin arkinen. Jos pahoin loukkaantunut katsoo itseään, järkytys voi johtaa shokkiin. Katse itsen ulkopuolelle pelastaa ruhjoutuneen mutta voi avata muutakin.

Liikenneonnettomuus nyrjäytti Hotakaisen ajattelun ja kirjan kerronnan uuteen asentoon. Yleinen kitinä hyvinvointiyhteiskunnasta muuttuu kummalliseksi tietoisuudeksi.

Sairaala on veroparatiisi. Viisi ihmistä keskittyy parsimaan yhtä ihmistä yhdeksitoista tunniksi kasaan. Hintalappu on 19 000 euroa.

Hotakainen herää uuteen aamuun näkemään itsestäänselvyyksiä uudella tavalla. Tie alla on maksettu, päivähoito on maksettu, koulu ja kouluruoka on maksettu, uusittava polvilumpio maksettu, 6 000 euroa.

Sairaalavuorokauden hinnalla kaikki tämä. Meidän veroparatiisissamme kukin vuorollamme parsittavana, jos huonosti käy.

Iltapäivällä eduskunnassa pyöri taas jo päättymätön pesukonepuhe.

Termin keksi mies, joka pesi paitojaan ja luuli koneen jo pysähtyneen, mutta se kääntyikin vain toiseen suuntaan. Loputtoman tuntuisesti edestakaisin pyöriviä paitojaan katsellessaan hän tuli ajatelleeksi niitä puheita, joissa puhuja sanoo, että sitten vielä, ja kaikki odottavat, että nyt se varmaan lopettaa.

Mutta vielä on ”toisaalta” ja ”jäi sanomatta” ja ”aivan lopuksi”. Lopulta kuulija on kuiviin lingottu.

Ehkä eduskunnan puhemieskin voisi joskus kehottaa katsomaan taivasta, jotta puhuja näkisi enemmän kuin omat sanansa, populistisen herkuttelunsa, pilkkansa, ivansa.

Sillä vaalikaudesta toiseen salissa jatkuu sama näytelmä: Rosvot ovat hallituksessa ja Robin Hoodit oppositiossa. Esittäjät vaihtuvat, mutta näytelmä on sama.

Ja aina kaikkein heikoimpia riistetään. Nyt nuoret syrjäytetään, isät pakotetaan kotiin ja äidit töihin. Kohta marssitetaan areenalle sirkkeliin kompastuneet orvot.

Media vahvistaa opposition ääntä, koska sen sopassa on mehukkaampia sattumia. Todellisuus on kuivakasta.

Tunnen myötätuntoa katsoessani Kataista ja Urpilaista ministeriaitiossa.

Isänmaan asiat ovat huonosti, mutta riekkujat salissa töräyttelevät vappupilliä päin pläsiä, kansa sanoo höö ja media, että pitää kovettua ja kestää.

Sitten kaikki sanovat, että mistä näitä tunnottomia päättäjiä tulee.

Jonain päivänä vuorot vaihtuvat. Nilkkaan potkijat purevat aitiossa poskensa vereslihalle ja silloiset purijat kysyvät nyt, että kun te silloin sanoitte niin ja lupasitte näin… Missä ovat teot nyt? Missä ihminen?

Kaikki tietävät, että ei vastuun paikalla kukaan piruuttaan pusaa paskalakeja, mutta se on kansan oma BB-talo. Meitä pitää viihdyttää. Känniläisten puutteessa käyvät vallasta juopuneetkin.

Pääasia, että niille saa nauraa. Ja niin kauan kuin ilon tuottamiseen riittää toisen häpäiseminen ja falski puhe, meillä on vielä asiat kovin hyvin.

Niin kauan kuin media mieluummin pyörittää sirkusta kuin noudattaa Walter Lippmannin kirjoittamaa journalismin korkeinta lakia ”kerro totuus ja häpäise saatana”, niin kauan halpa nauru raikuu.

Kunnes jossain rysähtää ja nauraja repeää tuhannen päreiksi huomatakseen, kuinka hyvä turvaverkko meillä sentään vielä on. Kuinka osaavat ja huolehtivat ihmiset kumartuvat puoleemme, kun hätä on suurin.

Ja mitä syntyy, kun hyvyys koskettaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.