Älä klikkaa tätä otsikkoa

Sosiaalisen median perusteella Suomessa on yli 100 000 ihmistä, joiden mielestä hyvään journalismiin kuuluu se, että jutun sisältö selostetaan mahdollisimman kattavasti jo otsikossa. Sen verran jäseniä on Klikinsäästäjä-ryhmässä, jossa paljastetaan koukut harhaanjohtavien verkko-otsikoiden takana.

Esimerkiksi näin. MTV3: Miksi Lego-palikan päälle astuminen sattuu niin paljon? Klikinsäästäjä: Koska se on kova.

Klikinsäästäjä tuottaa hyvää komiikkaa, mutta sitä en ymmärrä, miksi otsikointiin suhtaudutaan ryppyotsaisesti ja historiattomasti. Monien keskustelijoiden mielestä lukemaan houkutteleminen on halpamaista huiputtamista. Siitäkin huolimatta, että harva vaikuttaa maksaneen sisällöstä mitään. Lisäksi klikinsäästäjät tuntuvat ihan vakavissaan huutelevan ”kadotetun laatujournalismin” perään.

Höpönassut. Aloitin toimittajan työt 15 vuotta sitten. Silloin konkarit toistelivat otsikoinnin ohjenuoraa: sell it, don’t tell it. Suomeksi: myy juttusi, älä kerro sitä. Nuo konkarit olivat kuulleet ohjeen edellisen sukupolven ammattilaisilta, jotka olivat kuulleet sen sitä edellisiltä... On outoa kaivata mediamaisemaa, jossa kaikki olennainen on kerrottu otsikoilla, sillä sellaista ei ole koskaan ollutkaan.

Journalistin ohjeiden 15. pykälässä vaaditaan, että jutun otsikolle pitää löytyä sisällöllinen kate.

Ohjeen toteuttaminen on helppoa, mutta lukijoiden huomion herättäminen verkon tietotulvassa on vaikeaa. Minusta oivaltavimmat verkko-otsikot ovat lähellä journalistista neroutta, vaikka ne eivät klikinsäästäjien kriteereitä täyttäisikään.

Eivätkä journalismin ongelmat oikeasti ole otsikoissa. Olen itsekin otsikoinut kahden hirven tarhan avaamisesta kertoneen jutun höpsösti: ”Hirvet valtasivat Jämsän”. Mutta kun klikin takaa paljastunut, toisen toimittajan tekemä juttu oli laadukasta jälkeä, eivät lukijat ruvenneet vinkumaan otsikosta.

Sama ilmiö tuntuu koskevan Klikinsäästäjässä leviävää sisältöä. Ei ole huonoja otsikoita, on vain huonoja juttuja.