Älymystön voiveitsenterävä ääni

Tunnettu yhdysvaltalainen yhteiskuntakriitikko, kirjailija ja ateisti Christopher Hitchens ei ole pudottanut sivaltavaa sanan säiläänsä edes taistellessaan ruokatorven syöpää vastaan. Tai kuten "Hitch" itse asian ilmaisi kirjeessään Amerikan Ateistien konferenssille viime huhtikuussa, sairauden otettua käännöksen kohti pahempaa "käyn pitkää väittelyä kuoleman varjon kanssa, jota kukaan ei ole toistaiseksi voittanut".

Hitchens esitti samassa yhteydessä ajatuksia siitä, että mistä vapaa-ajattelussa on kyse. "Aseemme ovat ironinen mieli kirjaimellista vastaan; avoin mieli ennakkoluuloista vastaan; rohkea totuuden etsintä niitä pelokkaita ja viheliäisiä voimia vastaan, jotka rajoittaisivat tätä etsintää (ja typeryyksissään väittävät että meillä on jo kaikki tarvitsemamme tieto)."

CHRISTOPHER HITCHENS on kärkevänä yhteiskuntakriitikkona kiistanalainen hahmo. Siinä missä hän on tehnyt selvää kriittiseen väittelyyn tottumattomista saarnamiehistä, on hän käynyt kovempaa vääntöä pasifistisen vasemmiston kanssa.

Kiivaana terrorismin vastaisen sodan kannattajana hän hyökkäsi toukokuussa verkkojulkaisu Slaten kolumnissaan raskaan sarjan yhteiskuntakriitikko Noam Chomskya vastaan, kyseenalaistaen tämän järjen juoksun Osama bin Ladenin salamurhan tiimoilta.

Chomsky oli kysynyt, että "miten me (amerikkalaiset) suhtautuisimme, jos Irakin erikoisjoukot hyökkäisivät yön pimeydessä George W. Bushin kotitilalle, ampuisivat tämän ja dumppaisivat ruumiin mereen?"

Tarkoitus ei ollut niinkään rinnastaa Bushia bin Ladeniin (vaikka kummankin käsissä on verta) vaan havainnollistaa, että mitä islamilaisissa maissa terroristijohtajan murhasta ajatellaan.

NYT KUN TOSITAPAHTUMIIN pohjautuva farssi nimeltä Eduskuntavaalit 2011 sekä jatko-osa Hallitusneuvottelut 2011 on tehnyt poliittisen parodian maassamme toistaiseksi tarpeettomaksi, ei voi kun kateudella seurata anglo-amerikkalaisen maailman älymystön verbaalista miekkailua.

Täällä Härmässä yhteiskunnallinen kommentaari rajoittuu hassunhauskaan Jytky-otsikointiin sekä loputtomaan vatulointiin takinkäännöistä ja kansanedustaja Hakkaraisen (ps.) sekoiluista.

Analyysia asiain laidasta ei kuulla, vekkuleihin sanankäänteisiin verhottua lotinaa sitäkin enemmän. Poliitikoilta on toki turha odottaa muuta kuin omaakehua. Heidän tehtävänsä on kahmia valtaa, tavalla tai toisella, ja ajaa puolueen asiaa.

Toimittajilta on turha odottaa muuta kuin tiedotteiden julkaisua ja muropaketin kyljestä päntätyn valtio-opin alkeiden toistamista. Heidän tehtävänsä on täyttää lehden sivut mahdollisimman kustannustehokkaasti, ei syventyä pohtimaan.

TOISAALTA, tänä aikakautena, jolloin asiantuntemus on epäilyttävää ja tietämättömyys raikasta, ei rautaisella sivistyksellä, ja rationaalisella argumentoinnilla ole kysyntää. Julkisuudessa menestyvän yhteiskuntakriitikon kolmatta tärkeää ominaisuutta, sulavaa retoriikkaa toki arvostetaan, mutta ilman kahta edellä mainittua se kutistuu mukanokkelaksi sanailuksi.

Mistä siis löytyisi Suomelle Hitchens, Chomsky tai edes Bill Maher?

Kirjoittaja on Tänään-osaston toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.