00 loppuu, mikä on saldo?

Havahduin äskettäin siihen, että 2000-luku, eli kolmannen vuosituhannen ensimmäisen vuosisadan ensimmäinen vuosikymmen, vetelee viimeisiään.

Viimeksi tasalukuja juhliessa ilmassa oli huomattavasti enemmän säpinää, vaihtuihan silloin vuosituhat. Monenkirjavia pelkojakin Y2K-päivämäärään liittyi, maailmanlopusta tietokoneiden sekoamiseen.

2000-luku on ollut science fiction -fanin näkökulmasta toistaiseksi selkeä pettymys. Maapallon ulkopuolista elämää ei ole havaittu, ihminen ei ole edelleenkään käynyt kuuta kauempana, autot eivät lennä, eivätkä pyssyt ammu lasersäteitä. Robottiteknologia ei sekään ole ainakaan Terminator-filmeistä tutulla apokalyptisellä tiellä. Tai näin ainakin oletan...

Henkilökohtaisesti 00-luku on ollut onnellista ja harmonista aikaa. Muutimme puolison kanssa kerrostalokaksiosta omakotitaloon, määräaikaiset työpaikkamme vakinaistettiin ja saimme kaksi terhakkaa lasta. Kun AC/DC julkaisi lisäksi vuosikymmenen aikana kokonaiset kaksi studioalbumia ja Turbonegro sekä Faith No More tekivät comebackit, niin voi perustellusti sanoa, että elämä hymyilee.

JOS TUTKAN KÄÄNTÄÄ oman mikrokosmoksen ulkopuolelle, niin sitten onnellisuus alkaa ollakin suhteellista.

Nollanolla-luvun historiankirjoista löytyvät muun muassa George W. Bush, 11. syyskuuta 2001, Afganistanin ja Irakin sodat, toinen Tshetshenian sota, islamilaisen ääriliikkeen nousu, melkein 300 000 ihmistä surmannut tsunami joulukuussa 2004, Myyrmannin ostoskeskuksen pommi-isku, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat, toimittajien ja toisinajattelijoiden murhat Venäjällä, ilmastonmuutos, lintuinfluenssa, Idols, Big Brother ja koko vuosikymmenen kruunuksi vielä nykyinen lama, eikun anteeksi, taantuma.

Tuota listaa voisi jatkaa vielä kaiken maailman pommi-iskuilla, onnettomuuksilla ja vähälumisilla rännänraiskaamilla talvilla, mutta eiköhän tämä jo riitä. Globaalisti ajatellen kaikki menee päin persettä.

JOS LÄHIHISTORIAA tarkastelee vaikkapa vain syntymävuoteeni 1971 asti, niin tähänastisen kehityksen perusteella ei ensi vuosikymmenenkään ennuste näytä hääviltä.

Tarttis tehdä jotain, niin kuin joku myyttinen suomalainen hahmo taisi joskus lausua. Tässä tilanteessa ei pelkästään Earth Hourin aikainen lamppujen pimentäminen taida auttaa. Vanhan kunnon Pentti Linkolan mielestä valot pitäisi varmastikin sammuttaa kokonaan ja pysyvästi.

Vaan minkäs teet, omien lasten leikkejä katsellessa sitä unohtaa kummasti kodin seinien ulkopuolella myrskyävän pahan maailman. Ehkäpä heissä on tulevaisuus.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen verkkotuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Kolumni: Täydellisessä maailmassa suuret arvokisat menisivät näin

Suuri osa meistä tekee sitä

Kolumni: Tästä syystä Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Kun koolla on väliä

Kolumni: Inarissa ei kansa liukastele

Kolumni: Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Kolumni: Korkean korvamatoisuuden kappale

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.