20 vuoden teräväpiirto-odotus palkittiin

Jouluaattona 1988 lahjapaketeista paljastui pitkiä mustia hevosia, leipäkoneita sekä vohveli- ja kreppirautoja. Koulutyttöjen hiukset näyttivät kevätlukukauden vohveliraudalla paistetuilta. Olin onnekkaampi. Sain kalsarivuoren ja Clearasil-kanistereiden lisäksi Mitä Missä Milloin 1989 -vuosikirjan. Kansalaisen vuosikirjasesta saattoi lukea edellisvuoden jänniä uutisia elokuun 31. päivään saakka, jolloin Asko-konserniin kuuluva Upo osti Asea Brown Boveri AB:n Ruotsissa toimivan Cylindan kotitalouskonetehtaan.

Tankattuani aattoillan ratoksi vanhat uutiset etenin kuluneena vuonna käyttöön otettuihin uudissanoihin. Verkkokalvoni näytölle paloi kiinni kirjainyhdistelmä HDTV. Sen kerrottiin olevan kansainvälinen television lähetysjärjestelmä, jota "parhaillaan kehitellään". Levolle laskiessani näin sieluni silmin, miten tv-kuva on pian elämää terävämpää.

HDTV:stä ei Suomessa näkynyt tai kuulunut vuosikymmeneen mitään, kunnes Sopranos-sarjan ensimmäisellä kaudella mafiosot kanniskelivat tuotesijoiteltua plasmaa. Sen kerrottiin olevan HDTV.

Teräväpiirtotekniikan kehitys olikin 90-luvun lopulla pitkällä, mutta tyhmyydessään tiivistynyt Suomen valtioneuvosto päätti siirtyä hyvän kuvan sijaan entistä huonompaan kuvaan. Suomi kompuroi digiaikaan.

Digibokseja markkinoitiin analogista terävämmällä kuvalla. Harjun varjossa ei kuitenkaan näkynyt mitään. Jouduin rakentamaan olohuoneeseeni omia tv-torneja kaapatakseni maanpäällisen signaalin.

Siitä huolimatta signaali katkesi, jos mm. pihapuusta tippui lehti, jääkaappi hurahti tai eräs ystäväni kävi kusella.

Tyttöystäväehdokkaiden tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousi heidän kykynsä johtaa Urheilukanavan digisignaalia.

Päästyäni kaapelitelevision piiriin signaali ei ole pätkinyt, mutta näkymä on yhä pikselimössöä. Olen tiedustellut kaapeliyhtiöstä joka syksy, milloin jalkapalloa ja elokuvia näkee teräväpiirtona. Vastaus on vaihdellut ihan kohdasta kuukauteen. Lautasantennistakaan ei ollut ratkaisuksi, sillä asun kaksi astetta väärässä kulmassa.

Antauduin, kunnes elokuussa kuului kummia. Valioliigaa ja elokuvia saa viimein terävänä ruutuun myös kaapelista. Hyvän kukkuraksi Yle lähettää urheilun arvokisoja terävänä kaapelissa omalla kanavapaikalla. Vancouverin olympiahiihdoissa voi jopa erottaa Virpi Kuitusen Jari Sarasvuosta.

HDTV-kuva on isonakin ihana, mutta nopeissa liikkeissä kuva puuroutuu yhä. Realistinen tarkkuus ei myöskään hivele aina silmää. Teräväpiirtokuvassa kaikki näyttävät yhtä hirveiltä kuin peilissä. Vain ruotsalaiset miehet näyttävät yhtä kauniilta kuin Tukholmassa.

Yleisurheilun Berliinin MM-kisojen todellinen antikliimaksi oli, kun erään naispikajuoksijan korvasta törötti lähikuvassa aimo vaikkupaakku.

Kirjoittaja on Suomen poliittisen historian tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja.