70 vuotta ydinuhkaa

Sodankäynnin historia muuttui peruuttamattomasti elokuussa 1945, kun Yhdysvallat pudotti kaksi ydinasetta Japaniin.

Kuvat sienen muotoisesti pilvestä, kadonneesta kaupungista ja pahasti loukkaantuneista ihmisistä ovat syöpyneet monen aikalaisen ja historiaa tuntevan verkkokalvolle.

Keskisuomalainen kirjoitti atomipommin käytöstä 8.8.1945: ”Räjähdysvaikutus yli inhimillisen käsityskyvyn”. Uutisointi keskittyi maailmansodan odotettuun ratkaisuun, Japanin kukistumiseen.

Samalla kuitenkin hämmästeltiin uuden räjähdysaineen luomia mahdollisuuksia: ”Suomessakin on tieto liittoutuneiden uudesta atomipommista herättänyt mitä vilkkainta mielenkiintoa” (Ksml 9.8.1945). Atomivoiman ennakoitiin mahdollistavan jopa kuulennot.

Kauhut selvisisivät hitaasti.

Hiroshiman ja Nagasakin iskujen jälkeen todellinen ydinuhka on ollut olemassa. Uhka, jolla on ollut maailmanpoliittista merkitystä. Uhka, jota on yritetty torjua.

Erityisen suuri merkitys ydinuhalla oli kylmän sodan aikana. Sillä on merkitystä myös nyt. Ydinaseita on tällä hetkellä tiettävästi ainakin Yhdysvaltojen, Venäjän, Britannian, Ranskan, Kiinan, Intian, Pakistanin, Pohjois-Korean ja Israelin hallussa. Aivan kaikkien maiden ydinasetilanteesta ei ole varmuutta.

Ydinsulkusopimus on yhä olemassa, mutta sen painoarvo on selvästi keventynyt. Ydinaseriisunnasta puhutaan nykytilanteessa vain vähän, sen sijaan puheenvuoroissa on vilahdellut mahdollisuus ydinaseiden käyttämiseen.

Esimerkiksi Venäjän presidentti Vladimir Putin on kertonut haastattelussa olleensa valmis ydinaseen käyttämiseen Krimillä, jos tilanne olisi niin vaatinut (HS 15.3.). Vielä vuonna 2009 Putin sanoi olevansa valmis luopumaan ydinaseista, jos muutkin tekevät niin.

Elokuun 1945 kuvien olisi syytä syöpyä uudelleen kaikkien verkkokalvoille. Hiroshiman ja Nagasakin iskuista on näinä päivinä kulunut 70 vuotta – ja ydinaseiden käyttö on edelleen mahdollista. Muistopäivän lähestyessä ydinaseiden riskeistä on keskusteltava.

Maailmanpoliittinen tilanne kiristyy, mutta ydinaseiden käyttö on pyrittävä estämään yhdessä sopimalla. Ydinturvallisuudesta on syytä pitää ääntä.

Moni asia nykyisessä maailmantilanteessa viestii sitä, että suuren sodan todellisuus on jo unohdettu. On tuudittauduttu rauhaan ja unohdettu historia.

Maailmanpoliittista vaikutusvaltaa haetaan seuraukset riskeeraten. Yhden hyvää tehdään toisten kustannuksella.

Yleistä keskustelua leimaa nyt usein uhittelu ja toisaalta turhankin pelon lietsominen, johon myös kotimainen iltapäivälehdistö syyllistyy.

Pelottelu herättää ihmisissä turhaa levottomuutta ja on yhteiskunnan kannalta todella haitallista. Esimerkiksi sotaharjoitukset nähdään nyt värittyneessä sävyssä – muutama vuosi sitten samanlaisia johtopäätöksiä ei tehty.

Yleinen rauhantahto on vaihtunut käsinkosketeltavaan varovaisuuteen. Riskit on syytä tiedostaa ja pitää ääntä rauhan puolesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.