Afganistanista ei mitään uutta

Sodasta Afganistanissa on syntynyt sellainen soppa, että sen hämmentäjätkin ovat neuvottomia.

Vastarintaliikkeen sotatoimet kiihtyvät, mutta sotilasliitto Naton puolustusministerikokouksessa Bratislavassa ei kuultu lupauksia uusista lisäjoukoista. Moni aikaisemmin sotilaitaan Afganistaniin lähettänyt maa on päinvastoin lipeämässä rintamasta.

Yhdysvaltain noin 32 000 sotilasta muodostavat jo nyt lähes puolet Naton lähes 68 000 sotilaan Isaf-joukoista. Lisäksi Afganistanissa sotii noin 36 000 amerikkalaista Nato-komennon ulkopuolella.

Monet liittolaismaat varsinkin Euroopassa odottavat Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman päätöstä Afganistanin kansainvälisten Isaf-joukkojen komentajan vaatimista vähintään 40 000 sotilaan lisäjoukoista Afganistaniin. Obama ei ole kertonut päivämäärää päätökselleen.

Syyt ovat ymmärrettäviä. Farssiksi menneissä Afganistanin presidentinvaaleissa järjestetään toinen kierros, ja myös Irakissa vaalit painavat päälle. Irakin terrori-iskuissa kuoli sunnuntaina ainakin 132 ihmistä. Jos levottomuus kasvaa Irakissa, Yhdysvaltain on lähes mahdotonta irrottaa joukkojaan Irakista Afganistaniin.

Monilla taloustaantuman koettelemilla hallituksilla on yhä suurempia vaikeuksia perustella jatkuvaa sitoutumistaan Afganistanin korruptoituneen hallituksen tukemiseen jo kahdeksan vuotta jatkuneessa tuloksettomassa ja siviileille tuhoisassa sodassa, joka nyt on laajentunut myös naapurimaa Pakistanin puolelle.

Puolustuskannalle joutunut Valkoinen talo on muistuttanut, että sota on perintöä edelliseltä, presidentti George W. Bushin hallinnolta, joka keskittyi vain Irakiin ja unohti Afganistanin.

VALKOINEN TALO saa epäsuoraa tukea Kanadan asevoimien entiseltä komentajalta, aikaisemmin myös Isaf-joukkoja Afganistanissa komentaneelta kenraali Rick Hillieriltä. Hänen näinä päivinä ilmestyvä muistelmateoksensa A Soldier First: Bullets, Bureucrats and the Politics of War on jo herättänyt kiivaan keskustelun Kanadassa.

Hillierin mukaan hänelle komentajana oli alusta alkaen selvää, ettei Afganistan-operaatiota johdettu minkään strategian mukaan. Päämäärät olivat epäselviä ja suunnitelmat epärealistisia - eikä tilanne ole myöhemminkään parantunut.

Hillierin kovin kritiikki kohdistuu Afganistanin sotaretken poliittisiin suunnittelijoihin, jotka epärealistisilla tavoitteillaan tärvelivät sotilaidenkin työn. Tällaista porukkaa tuntui tuolloin riittävän paitsi Yhdysvalloissa myös Kanadassa. Kenraalilla on kosolti esimerkkejä siitä, kuinka poliitikot sotkivat sotilaalliset komentoketjut "idioottimaisuuksillaan" peitelläkseen jälkiään ja varjellakseen omaa uraansa ja mainettaan.

Hillierin mielestä Afganistanin sota voi koitua koko Naton kohtaloksi. Afganistan on paljastanut, että Nato on enää "mätänevä ruumis", hän kirjoittaa ja ennustaa sotilasliiton hajoavan, mikäli Afganistan-operaatio epäonnistuu. Ja tuota Naton epäonnistumista Afganistanissa hän itse pitää todennäköisenä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.