Afrikan kunnialliset presidentit

Kaikkien huonojen uutisten ohella Afrikasta kuuluu joskus hyviäkin uutisia. Majakan tavoin loistaa afrikkalaisen johtajuuden Ibrahim-palkinto, jonka Mo Ibrahim -säätiö vuosittain myöntää poikkeuksellisen hyvää johtajuutta osoittaneelle demokraattisesti valitulle ja virkakautensa päättäneelle afrikkalaiselle valtion tai hallituksen päämiehelle. Ehdokkaan odotetaan nostaneen kansansa köyhyydestä sekä edistäneen kestävää ja tasa-arvoista vaurastumista.

Luulisi, että tätä rahallisesti maailman arvokkainta palkintoa kannattaa tavoitella. Palkinto on 5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja lisäksi vuosittain 200 000 dollarin stipendi loppuelämän ajan. Mutta kuinka ollakaan, sen 9-vuotisen olemassaolon aikana viitenä vuonna ei ole ollut riittävän kelvollisia ehdokkaita. Useat Afrikan presidentit ja pääministerit ovat kieltäytyneet luopumasta vallasta virkakautensa päättyessä.

Vaikka palkinnon säännöissä ei sitä sanota, palkitsemispäätökseen uskotaan vaikuttavan, että ehdokas on kunnioittanut ihmisoikeuksia eikä ole syyllistynyt korruptioon. Myös kestävän kehityksen edistäminen lienee plussaa.

Palkinnon perusti sudanilainen tietoliikennemiljardööri Mo Ibrahim, joka on saanut siitä paljon kunniaa ja mainetta. Palkinnon saaneet ovat poikkeuksetta käyttäneet saamiaan varoja oikeusvaltion edistämiseen ja muihin hyviin tarkoituksiin kotimaassaan ja Afrikassa. Ensimmäinen palkittu oli Mosambikin presidentti Joaquim Chissano vuonna 2007 ”johdettuaan maansa konfliktista rauhaan ja demokratiaan”. Samana vuonna palkinto annettiin ”kunnianosoituksena” Etelä-Afrikan entiselle presidentille Nelson Mandelalle.

Vuonna 1972 vapautusliike Frelimon perustajiin kuulunut Chissano vieraili Suomessa Frelimon perustajan Eduardo Mondlanen lesken Janetin kanssa. Sain olla silloisen opetusministerin Kalevi Kivistön päivällisillä tulkkina.

Vuonna 2008 palkinnon sai Botswanan presidentti Festus Mogae ”turvattuaan maansa vakauden ja vaurauden aidsin uhatessa sen tulevaisuutta”. Palkinnon osoittaminen hänelle juuri tällä perusteella oli samalla näpäytys Etelä-Afrikan presidentille Thabo Mbekille, joka kieltäytyi hyväksymästä tieteellisiä selityksiä aidsin leviämiselle ja siten oli tavallaan vastuussa lukemattomista kuolemista kotimaassaan.

Kap Verden presidentti Pedro Pires sai palkinnon vuonna 2011 ”muokattuaan maansa demokratian, vakauden ja kasvaneen vaurauden mallimaaksi.” Olen itse tuntenut Piresin sitä saakka, kun tutustuin häneen Guinea-Bissaun ja Kap Verden vapautusliikkeen sissisodassa Afrikan sademetsissä vuonna 1970. Tapasin hänet uudelleen Kap Verdellä käydessäni vuosina 1980, 2010 ja 2013. Hänen sisarensa on nykyään Suomen kunniakonsuli Kap Verdellä – hyvä valinta!

Me suomalaiset voimme olla erityisen ylpeitä siitä, että ”kummimaamme” Namibian entisistä presidenteistä Hifikepunye Pohamba sai palkinnon vuonna 2014. Ovambomaalla kasvaneena hänellä epäilemättä oli paljon kontakteja siellä olleisiin suomalaisiin lähetyssaarnaajiin. Voisi hyvin kuvitella, että Namibiasta tulee lisää ehdokkaita. Suomessa opiskellut, Erkki Liikasen opiskelukämppäkaveri Nickey Iyambo on nyt maan varapresidentti.

On luontevaa ja oivallista, että Ibrahim-palkinnon komiteassa jäsenenä on presidentti Martti Ahtisaari, joka taatusti tuntee enemmän Afrikan johtajia kuin kukaan muu suomalainen. Palkintolautakunnan puheenjohtaja on Salim Ahmed Salim Tansaniasta, entinen Afrikan yhtenäisyysjärjestön pääsihteeri. Muutkin viisi jäsentä ovat kansainvälisesti kunnioitettuja huippuvaikuttajia.

Kirjoittaja on suurlähettiläs emeritus ja tietokirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.