Ahneuden pirua Alfa Romeolla pakoon

Kristinuskon alkuvaiheessa oli käytössä hieno oppi: omaisuuden jakaminen. Keskiajalla kristillinen solidaarisuus näytti kuitenkin Juudaksen kasvonsa monen sortin ahneuden ristiretkillä. Varsinaisilla ristiretkillä juoni oli aina sama: Jumalan soturit lähtivät pelastusmielessä käännyttämään pakanoita tai vapauttamaan Jerusalemia, mutta jossain vaiheessa reissua kurvasivat ryöstelemään lähimmäisiään.

Myöskään katoliset paavit ja munkit eivät jaksaneet loputtomiin ihannoida köyhyyttä. Pahoista paaveista suosikkini on Aleksanteri VI. Hän oli tunnettu loputtomasta kullanhimostaan, kuppakikkelistään ja vastustajiensa murhapoltoista. Myös Umberto Econ luostaridekkarista ja kirjaan perustuvasta elokuvasta Ruusun nimi (1980/1986) tutut fransiskaanimunkit höyrysivät vastustaessaan possumunkkeja ja -paaveja.

Martti Luther lähti uskonpuhdistukseen anekaupan vastustamisella, mutta kaikki protestantitkaan eivät ole katsoneet voiton tavoittelua pahalla silmällä. Protestanttisessa etiikassa työ mielletään usein Jumalan palveluksi maan päällä, ja vaurastuminen osoittaa siunausta. Ruotsi-Suomen luterilainen kirkko perustettiin 1520-luvulla, kun Kustaa Vaasan piti kuitata sotavekselejään. Katolisella kirkolla oli kultaa ja Kustaa keksi likviditeettikriisiinsä näppäräksi ratkaisuksi vaihtaa uskontokuntaa ja takavarikoida sen jälkeen vääräuskoiset kirkonkellot kruunulle.

Viime vuosina Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta on tapahtunut joukkopako. Etenkin nuoret maallistuneet palkansaajat säästävät kirkosta erotessaan. Kansan- ja valtionkirkko on muutenkin hajoamispisteessä. "Oikeaoppisemmat tahot" eivät ole tyytyväisiä kirkon oppiin, jota kirkolliskokous ajan paineessa äänestelemällä hienosäätää. Kirkko on liemessä: Vanhaa Testamenttia kun ei oikein voi päivittää nykypäivään sopivammaksi.

Toisella kansalliskirkolla, ortodokseilla, menee lujempaa. Sipulikirkon mystiikka kiehtoo maallistuneempaakin ja iloinen Isä Mitro on hyvä pr-henkilö. Tosin pahoilla kielillä puhutaan jo median siunaaman isän hyvinvointikoulutuksista. Isä kun ratsastaa Alfa Romeollaan puhumassa seminaareissa puolihärskejä jumalattomaan hintaan. Ehkä Suomessa ei ole vielä totuttu maallisen puolensa kanssa näin näyttävässä harmoniassa oleviin ristinkantajiin.

Mitro Repo on ilmoittanut halujensa kohteeksi myös europarlamentin. Papit ovatkin usein poliitikkoja. He osaavat kohdistaa sanansa ja tapaavat paljon äänestäjiä. Politiikan välineenä uskonnolliset perustelut ovat kuitenkin pirullisia. Ikävimpänä esimerkkinä Suomessa ovat IKL:n pappiskansanedustajat 1930-luvulla. He muuttivat Jumalan sanan vihaksi ja olivat valmiita sekä tuomitsemaan että passittamaan poliittisia vastustajiaan alimpaan helvettiin.

Valtapuolueet eivät ole aikoihin taistelleet vaurauden jakamisen puolesta, vaan vannovat "jatkuvan talouskasvun" eli suomennettuna suurempien tuloerojen nimiin. Kirkolla olisi nyt tuhannen taalan paikka. Se voisi yhä olla ahneuden vääryyttä huutava ääni kaupungeissa ja Kemijärven erämaassa. Mielelläni rahoittaisin vastedeskin kirkkoa, joka uskaltaisi kehottaa minua heittämään ensimmäisen kiven - omaan ahneeseen ja kateelliseen takaraivooni.

Kirjoittaja on Suomen poliittisen historian tutkija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.