Aika multaa muistot

Pyhäinpäivänä muistellaan poisnukkuneita omaisia, mikä tarkoittaa monille vierailua hautausmaalla kynttilöiden ja kukkien kanssa.

Ajan hammasrattaat jauhavat vääjäämättömästi, muistot menneistä mielessä haalistaen.

Joskus niitä ei edes ole. Isovanhempieni vanhemmat ovat minulle vain kasvot haalistuneessa valokuvassa. Yksi yhteiskuva äidin isoisästä ja minusta löytyy vuodelta 1971, olen siinä kolme kuukautta.

Vaan jahka minusta aika jättää (toivon mukaan hyvin kaukana tulevaisuudessa) ja lastenlastenlapset päättävät muistella Juho-vaaria, niin johan ovat aarreaitan äärellä.

Videoarkistosta löytyy kaitafilmikameralla kuvattuna vaikka mitä: vaarin vauvaiän kylvetyssessioita, juoksentelua parivuotiaana Kanarian hiekkarannalla, taltiointeja kuusivuotissynttärikemuista, jouluista, serkkujen ristiäisistä, mökkireissuista ja ties mistä.

Teinivuosista eteenpäin formaatiksi vaihtuu vhs. Aikanaan edistyksellisellä, nykyisin järkyttävän romuluisen kokoisella vhs-kameralla on taltioitu elämää 1980-luvulla. Ja vaarin ensimmäisen yhtyeen ensimmäinen keikka.

– Jaa-a, vaarikin on näköjään ollut hervoton teini joskus, saattavat hymähdellä.

Jos kehnosti käy, löytävät jälkeläiset visusti lukitun roudarinteipillä päällystetyn laatikon, josta löytyy läjä antiikkisia mini-dv-videokasetteja ja muistikortteja. Sopivan toistolaitteen käynnistyttyä lävähtää silmiensä eteen tuntitolkulla bändireissuilla taltioitua örveltämistä. Siitä on älykkyys ja kypsyys kaukana, mutta hauskaa tuntuu olleen. Johan alkaa kokonaiskuva esi-isästä täydentyä.

Jossakin vaiheessa arkistoja penkoessaan tenavien tenavien tenavat kohtaavat pölyisen läjän lehtileikkeitä. Mummivainaa oli näköjään ottanut talteen vaarin kirjoittamia lehtijuttuja. ”Kelatkaa, nämä on painettu paperille”, 2070-luvun teinit ihmettelevät.

Samassa historiaansukeltajilta loppuu happi ja kasvot kalpenevat.

”Katsokaa, vaari ajoi nelikymppisenä partansa jonkun Movemberin takia ja tässä on siitä kuva. Kautta jupiterin, mikä hirveä peto!”

Jälkeläiset asettelevat vapisevin käsin lehtileikkeet takaisin kansioon, laittavat kansion teräksiseen kirstuun ja käyvät kaivamassa sille sukukartanon pihaan syvän kuopan.

Pimenevässä illassa vietetään vielä yhdet hiljaiset hautajaiset. Hautakummulta seurue hajaantuu mitään näkemättömin silmin kohti illallissalin ikkunoista kajastavaa valoa. Pyyhkiipä joku salaa silmäkulmasta kyyneltäkin.

Vaari perkele, mitä menit tekemään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.