Aika muuttuu luostareissa

Valamon ortodoksiluostarin talousvaikeudet ovat johtaneet viime viikkoina ketjureaktioina johtajien erottamisiin. Aluksi Valamon johtaja, arkkimandriitta Sergei erotti liiketoimintajohtaja Veikko Halosen. Pian sen jälkeen arkkipiispa Leo erotti Sergein. Valamon johtajan erottaminen herätti arvostelua ja kannanottoja. Sergein erottamisesta on muun muassa kanneltu oikeuskanslerille.

Sekavasta vyyhdistä on ulkopuolisen vaikea saada muuta selvää kuin se, että luostari painiskelee talousongelmien kanssa. Se ei ole tänä päivänä mitenkään ainutlaatuista - myöskään luostareissa. Samanlaisiin talousvaikeuksiin ovat törmänneet lähes kaikki länsimaiset luostarit.

ENTISAIKAAN luostarit tarjosivat köyhän perheen lapselle varsin varteenotettavan elämänpolun. Luostarista sai hengenravinnon ohella ruuan ja katon päänsä päälle sekä turvallisen yhteisön. Varakkaille monilapsisille perheille lapsen luostarielämä tarjosi helpotusta perintö- ja naimaongelmiin. Perintöä ei tarvinnut pilkkoa luostarin valinneen pojan osalta ja tyttärelle ei tarvinnut huolehtia myötäjäisiä.

Tulijoita riitti silloin, mutta nykymaailmassa luostarielämästä kiinnostuneiden virta on tyrehtynyt. Nuoria luostarit eivät enää houkuta ja siksi harvat uudet tulijat ovatkin aikuisia ja jo iäkkäämpiä. Nuoria tulijoita odottaisi luostarielämän myötä myös hoivatyö, sillä monien luostareiden asukkaat ovat jo ikääntyneitä.

Kun tähän yhtälöön lisää suurten luostarirakennusten kalliit ylläpitokustannukset ja remontit, on ymmärrettävää, että monet eurooppalaiset luostarit ovat talousvaikeuksissa. Espanjassa luostareita on laitettu jopa myyntiin.

LUOSTARIT ovat vuosisatojen ajan tarjonneet lepoa ja hiljentymistä sitä tarvitseville. Nykyluostarit eivät ole hylänneet tätä tehtävää, joskin tulijat ovat muuttuneet. Nyt luostareihin lepoa ja turvaa saamaan eivät niinkään tule huono-osaiset, oman aikansa syrjäytyneet kulkijat. Tänä päivänä lepoa kaipaavien tulijoiden voi sanoa olevan nykymenossa liiankin kiinni, sillä luostarit vetoavat nykymaailman kiireen väsyttämiin.

Luostarit - myös Valamo - ovat vastanneet hiljentymistä kaipaavien haasteeseen rakentamalla majoitustiloja ja kehittämällä kurssitoimintaa. Niistä saatavat tulot tuovat ainakin jonkinlaisen lisän talouspulmiin.

SAIN itse mahdollisuuden vastikään viettää viikon karmeliittaisien luostarissa Toledossa Espanjassa. Luostarissa ajankäsitys muuttuu - jo toisena päivänä sain tosissani miettiä, mikä viikonpäivä tänään on. Toisaalta aika menettää merkityksensä, mutta samalla ajasta tulee toisella tavalla tärkeä.

Luostarissa kaikilla asioilla on oma aikansa. Tehtävistä ei lipsuta eikä aikaa venytetä. Siinä nykyihminen on mestari: kiireen tuntu syntyy, kun tehtävät arjessa puuroutuvat eivätkä erotu toisistaan.

Luostarissa kelloon ei katsota viisareiden takia, vaan siksi, että nyt on aika. Hiljentymiselle, levolle, työlle ja ruokailulle on oma aikansa päivän rytmissä. Näin aika tulisi ymmärtää myös luostarin ulkopuolella.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.