Aikasääntö ei aina päde, mutta kosinta neljän vuoden välein piristää kummasti

Pitkän parisuhteen kuluessa uusiosinkku on ehtinyt unohtaa kaiken siitä, millä tavalla sinkkumarkkinoilla käyttäydytään ja kuinka sinkkumiesten aivot toimivat. Keskimääräinen uusiosinkku on täydellinen noviisi sekä deittailun että miesten suhteen.

Erityisen pahassa pulassa meistä ovat ne, jotka ovat ajautuneet lapsuudenkodistaan suoraan miehelään. Myönnän kuuluvani tähän naisjoukkoon. Olin lähestulkoon alaikäinen ryhtyessäni seurustelemaan ex-mieheni kanssa, ja aikaisempi kokemukseni sinkkuelämästä on vähäinen. Olen melko varma siitä, ettei kymmenen vuotta sitten edes "treffailtu".

Silloin vain yksinkertaisesti rakastuttiin ja ryhdyttiin seurustelemaan.

Nykyisessä sinkkukulttuurissa on monia hyviä puolia. Ihmisiä on helppo tapailla eikä tätä prosessia tarvitse ottaa haudanvakavasti. Tähän valinnanvapauteen ja näennäiseen kepeyteen liittyy kuitenkin runsaasti sääntöjä, joista kokematon uusiosinkku on yhtä ulkona kuin tupakkapaikka hänen lempiyökerhossaan.

Suurin osa treffeillä käymiseen liittyvistä nikseistä on pakko oppia kantapään kautta. Monet niistä ovat sitä paitsi niin absurdeja, että jos kokeneemmat ystäväsi niistä sinulle vinkkaavat, et todennäköisesti usko heitä. Malliesimerkkinä tästä on niin sanottu aikasääntö, jonka minä luulin sisäistäneeni yrityksen ja erehdyksen kautta.

Aikasääntö on yksinkertainen: älä näytä kiinnostustasi, ainakaan liian pian tai kovin voimallisesti. Vaikka olisit kuinka hurmaantunut tapaamastasi miehestä, sinun kannattaa odottaa pari päivää ensitapaamisen jälkeen, ennen kuin otat häneen yhteyttä. Ideaalitilanteessa maltat mielesi ja odotat, että mies itse ottaa sinuun yhteyttä.

Aikasääntö perustuu siihen faktaan, että miehet yksinkertaisesti pelkäävät yli-innokkaita "noin kolmikymppisiä" uusiosinkkuja. Jostain syystä he katselevat meitä sellaisten silmälasien lävitse, jotka aiheuttavat jännittävän visuaalisen harhan. Heidän silmissään näyttää siltä, että otsiimme on tatuoitu jotain sen suuntaista kuin: "vanhenen käsiin, haluan lapsia, pian!".

Naisen liiallinen innokkuus yhdistettynä tähän visuaaliseen harhaan saattaa säikyttää potentiaaliset kumppanit karkuun.

Ongelmalliseksi aikasäännön tekee se, etteivät miehetkään aina noudata sitä. Juuri kun minut oli saatu taivuteltua aikasääntöuskovaiseksi, törmäsin tilanteeseen, jossa se ei pätenyt. Tämä tapahtui erästä taiteilijaa tapaillessani. Pian ensikohtaamisemme jälkeen sain häneltä kaipuuta huokuvan tekstiviestin, jossa hän muun muassa ilmoitti ikävöivänsä kauniita silmiäni. Olin ymmälläni: koska aikasääntöä siis tulisi noudattaa ja koska ei?

Liialliseen järjenkäyttöön taipuvaisten ystävättärieni mielestä tuo saamani viesti oli ylihempeä ja kuvottava. Heidän mukaansa mies oli läheisriippuvainen psykopaatti ja rikkoi aikasääntöä ymmärtämättömyyttään. Minä sen sijaan olin täysin myytyä naista ja päätin saman tien pistää koko aikasäännön romukoppaan.

Vastedes noudatan vain yhtä aikasääntöä: mahdollisuutta karkauspäivän kosintaan ei voi jättää käyttämättä. Kunnon kosinta kerran neljässä vuodessa piristää.

Kosinta on myös oiva keino pitää ne peppuja nipistelevät ja rasvaisimpia juttuja kertovat mieskollegat ruodussa.

Kirjoittaja on uusiosinkkuuteen perehtynyt akateeminen sekatyöläinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.